Jorma Ollila (JO) lobbaa ajoneuvojen seurantajärjestelmää. Mihin lobbaus pyrkii? Kaupallisen seurantajärjestelmän voisi Nokia jo aivan hyvin tehdä vapaisiin markkinoihin pohjautuen: vuokrata seurantalaitepaikat yksityisiltä henkilöiltä ja hyödyntää dataa kaupallisesti. Moni varmaan ottaisi laitteen autoon, kun sen tuottamasta datasta saisi aidosti rahaa tai jos laitteesta olisi autoilijalle aidosti hyötyä. Nyt näyttää siltä, että Nokialla on päädytty siihen, että on parempi maksattaa kaikki investoinnit muilla ja ottaa data käytännössä ilmaiseksi. JO on myös Shellin hallituksen puheenjohtaja, ja näyttää siltä, että lobbauksen tavoite on niin ikään bensaveron alentaminen ja sen korvaaminen kilometripohjaisella verotuksella.
Kuinka suurta investointia koetetaan sitten maksattaa muilla? Jos autoon asennettava laite maksaa ehdotetut 30 euroa, kerrottuna autojen määrällä hintalappu on karkeasti 100 miljoonaa euroa. No, kyllähän tuota kannattaa jo lobata. Todellinen markkinahinta on korkeampi, sillä tuskin kukaan suostuisi ottamaan autoonsa edes ilmaista seurantalaitetta, jos siitä ei mitään oleellista hyötyä ole.
Lobbaus kannattaa edellämainituista ensisijaisista syistä, joita on siis yli 100 miljoonaa. Sen sijaan järjestelmää perustellaan jollain ihan muilla syillä. Poimintoja:
"Älykäs liikenne poistaa ruuhkat." "Laite paljastaa, missä on halvinta bensaa." "Tästä saa luotettavan ajopäiväkirjan ja se korvaa ajopiirturin." "Uskon liikennetiedon myös vaikuttavan ennaltaehkäisevästi omaan liikennekäyttäytymiseeni, riskini jäädä kiinni virheistäni tietenkin kasvaa." "Kolarin vastuukysymyksiä olisi helpompi selvittää ja luottamus selvityksen oikeudenmukaisuuteen helpottaisi tilannetta." "Katujen kulutuksesta pitääkin verottaa." "Jos jollain olisi kotimurtojen seurauksena hyvä saalis ja hän jäisi kiinni, olisi selvitystyö nopeampaa."
Nämä syyt ovat mielestäni toissijaisia siksi, että jokaiseen näistä löytyy parempi ensisijainen ratkaisu, joka on jokin muu kuin JO:n seurantajärjestelmä. Esimerkiksi ajopäiväkirjajärjestelmä matkalaskujen tekoa varten on täysin toteutettavissa vapailla markkinoilla, eikä sillä voi perustella kaikille pakollista valvontajärjestelmää. Kolareiden vastuukysymysten jälkiselvittelyyn löytyy vastaus Venäjältä, missä autoihin on vapaaehtoisesti asennettu videokamerat, mistä aidosti näkee mitä on tapahtunut. Suomessa näitä videokameroita ei autoista löydy, koska autoilijat pitävät oikeusturvaansa jo niin hyvänä, ettei tällaista investointia kannata tehdä. On myös sinäänsä mielenkiintoista ajatella, että jos kolareiden vastuukysymyksissä käytettäisiin seurantalaitteiden identifioitua dataa vakuutusyhtiöiden toimesta, olisi se jo jossain aivan muussa kuin viranomaiskäytössä.
Mikäli JO-järjestelmää käytetään veroperusteena esimerkiksi kilometriveloituksessa, on itsestään selvää, että vastuu teknisen laitteen kunnosta asetetaan autoilijalle. Sitten ei tee mieli haitata laitteen toimintaa. Toisaalta jos laite rikkoutuu, autoilija voi välttää lievän veropetoksen vain tilaamalla autolle hinauksen huoltoon, missä laite korjataan autoilijan kustannuksella. Tavallaan on hämmentävää, että niinkin tehokasta ja yksinkertaista veroa kuin bensavero edes harkitaan korvattavaksi jollain epätehokkaammalla ja virhealttiimmalla tavalla, joka lisäksi ottaa ajankohtaiset ympäristökysymykset huonommin huomioon. Ainiin... Shellin hallituksen puheenjohtaja.
Vapaille markkinoille pohjautuva järjestelmä
JO-järjestelmän tuomaa valvontaa ja seurantaa sinäänsä ei välttämättä nähdä ongelmana, sillä "meillä on jo seuranta kännyköissämme." Kännykkä tosin on vapaiden markkinoiden tuotos, josta siis halutaan maksaa ja jota halutaan pitää mukana, koska siitä on aidosti hyötyä. Vankien seurantapanta edustaa sellaista laitetta, jonka virkamies velvoittaa pitämään mukana ja jota ei saa rikkoa tai tuhota. Ja joka maksetaan muuten kuin yksityisellä rahalla.
Sinäänsä jokaiselle voitaisiin asentaa seurantasiru autoon, polkupyörään JA ihon alle, jos oletetaan että järjestelmää ei väärinkäytetä ja että sille esitetään joku perustelu oletetusta marginaalisesta hyödystä. Tämä on niin sanottu "kunnon kansalaisilla ei ole mitään pelättävää"-argumentti, joka kaatuu tyypillisesti siihen, että rikolliset osaavat kiertää järjestelmän ja että se jää vain tavallisten kansalaisten kiusaksi. Tällaiset seurantajärjestelmät polkevat yksilön ja vapauden arvoja, enkä niitä siksi kannata.
Jos yksityinen sektori toteuttaa järjestelmän vapaiden markkinoiden perusteella, sitä voi seurantajärjestelmän sijaan kutsua paikannusjärjestelmäksi. Tällainen järjestelmä todennäköisesti muodostuu ensisijaisesti älypuhelinten varaan jo lähivuosina, niiltä osin kun se hyödyttää eri osapuolia. Muitakin laitteita tullee markkinoille. Esimerkiksi jos matkakustannuksista laskuttava haluaa vapaaehtoisesti ottaa autoonsa paikannuslaitteen, millä laskutuksen kredibiliteetti kasvaa maksajan silmissä, laite on tältä osin liiketaloudellisesti perusteltavissa.
Miksi järjestelmä tulee toteuttaa vapaiden markkinoiden kautta:
- Lisälaitteita ei maksateta autoilijoilla, ja järjestelmää veronmaksajilla, alk. 100 miljoonaa euroa.
- Järjestelmä keskittyy tuottamaan aitoa liiketaloudellista lisäarvoa, ei kansalaisten valvontaa.
- Järjestelmä tuottaa dataa markkinoille markkinahintaan. Miksi muuten kukaan luovuttaisi tietojaan, paitsi pakolla? Nyt jo voi kieltää kaikkien omien tietojensa luovutuksen väestörekisteristä ja Trafista, paitsi viranomaisille.
- Kilometritaksa itsessään on virhe, kun haittavero pitää kohdistaa ensisijaisesti bensan verotukseen. Perusteena tehokkaampi veronkanto ja ympäristötekijät.
- Viranomaiset saavat vapaa markkina-perusteisessa järjestelmässä joka tapauksessa lisää valvontakeinoja, jos niistä laissa säädetään.
