keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Mikromuovit - ihmisen ja ympäristön uusi vihollinen

Mikromuoveiksi määritellään muovinpalat, joiden läpimitta on alle 5 mm. Mikromuoveja on lähes joka paikassa ja ne ovat vaarallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Erityisen haitallisessa kokoluokassa ovat ne partikkelit, jotka ovat niin pieniä että niitä ei voi silmin havaita, mutta jotka vaikuttavat solutason toimintoihin.

Maailmanlaajuisesti vuosittain 5-12 miljoonaa tonnia muovia päätyy meriin (1), josta 1-2 miljoonaa tonnia jokien kautta (2). Kaikesta tästä noin 1% on ns. kelluvaa mikromuovia, jota päätyy helposti merenelävien elimistöön ja tutkijoiden planktonverkkoihin (3). Muovia on siis merisuolassa, simpukoissa, katkaravuissa ynnä muissa meren tuotteissa (6). On spekuloitu, että mikromuovit nousisvat aerosoleina ilmaan veden höyrystymisen kanssa ja sataisivat takaisin maahan, mutta tästä en löytänyt mitään vankkaa osoitusta.

Kaupunkiympäristössä mikromuoveja löytyy ilmasta ja jätevedestä (mm. fleece, akryyli ja polyesteri-vaatteet pesukoneissa) (4) ja juomavedestä (5). On vielä mysteeri, missä ja miten muovi nousee ilmaan.

Ongelma

Terveyshaitat ihmisille muodostuvat siitä, kun mikromuovia joutuu elimistöön juomisen tai syömisen kautta. Muovinpalat ovat voineet absorboida eli imeä itseensä muita kemikaaleja, joista osa voi olla myrkyllisiä (PBT, Persistent Bioaccumulative Toxic) (6). Myrkyt haittaavat esimerkiksi luonnollista hormonitoimintaa. Sama pätee myös eläimille ja kaloille. Lisäksi partikkeleiden kokoluokka voi aiheuttaa ongelmia, sillä kehon luonnollinen puolustuskykymekanismi on melko avuton ja ne voivat varastoitua elimistöön pitkäksi ajaksi (7).

Ratkaisu

Jokamiehen toimin asiaan voi vaikuttaa esimerkiksi lopettamalla keinokuituvaatteiden ostamisen, ja suosia luonnonkuituja, mm. puuvilla, villa. Suurempia ratkaisuja kuitenkin tarvitaan. Toimenpiteet voisivat olla seuraavanlaisia:
  1. Juomavesi ja jätevedet tulee suodattaa puhtaiksi muovista
  2. Merten puhdistamiseen tähtääviä toimenpiteitä tulee lisätä asteittain
  3. Muoville tulee asettaa merkittävä haittavero vaarallisuuden mukaan
  4. Ratkaisuihin keskittyvälle tekniikan tutkimukselle tulee varata resursseja
  5. GreenTech-yritystuet tulee keskittää ratkaisuiden skaalaamiseen

Viitteet

En käyttänyt hyperlinkkejä, niin tätä tekstiä on helpompi jakaa eri muodoissa.
(1) http://science.sciencemag.org/content/347/6223/768
(2) https://www.nature.com/articles/ncomms15611
(3) http://theconversation.com/far-more-microplastics-floating-in-oceans-than-thought-51974
(4) https://hal-enpc.archives-ouvertes.fr/hal-01150549v1
(5) https://www.theguardian.com/environment/2017/sep/06/plastic-fibres-found-tap-water-around-world-study-reveals
(6) https://eic.rsc.org/feature/the-massive-problem-of-microplastics/2000127.article
(7) http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/opinions_layman/en/nanotechnologies/l-2/6-health-effects-nanoparticles.htm

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Länsimetron salaiset paperit konsernijaostosta katsoen

Taustaksi, ennen kuin puran provokatiivista otsikkoa, todettakoon miksi alunperin päädyttiin osakeyhtiömuotoon. Länsimetro Oy perustettiin siksi, että sen sisäiset päätökset eivät ole valituskelpoisia. Yhtiön ei tarvitse noudattaa hallintolakia. Espoossa ja Helsingissä oli siis aavisteltu valituksia tulevan siinä määrin, että rakentaminen hidastuisi oleellisesti. Eipä siinä, olisivat nämä valitukset kuitenkin todettu aiheettomiksi, sillä toimeenpanevista päätöksistä ei voi valittaa. Mutta rakentaminen olisi hidastunut oikeuskäsittelyjen vuoksi.

Osakeyhtiö on siis rakentamista nopeuttava asia. Koska hidas rakentaminen nostaa hankkeen hintaa esimerkiksi maanrakennusindeksin nousun takia, nopeuttaminen eli osakeyhtiömuoto säästää rahaa.

Koska yhtiötä ei sido myöskään julkisuuslaki, sen ei tarvitse luovuttaa mitään tietoa mitä se ei itse halua antaa. Siksi lehdistö ei saa yhtiön tilaamia selvityksiä, ja kirjoittaa näyttävästi "salaamisesta".

Kaupunki haluaa avoimuutta. Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto päätti yksimielisesti 21.11.2016 esityksestäni (a) poistaa uudesta konserniohjeesta luottamushenkilöitä koskevan kiellon jakaa eteenpäin yhtiöistä saatua tietoa, ja (b) selvittää kaupungin omistamien yhtiöiden saattamista julkisuuslain piiriin, sisältäen Länsimetro Oy:n. Tätä kirjoitettaessa konsernijaoston 21.11.2016 päätöstä erityistilintarkastamisen suorittamisesta yhtiössä, jonka jaoston puheenjohtaja teki ja jota kannatin, on alettu toimeenpanna, nyt kun aiemmat yhtiön tilaamat selvitykset kustannusnousujen ja viivästysten syistä ovat valmistuneet.

Miksi Länsimetro Oy sitten ei julkista tilaamiaan selvityksiä? Koska se on saanut suositukset kahdelta eri asianajotoimistolta toimia näin (Asianajotoimisto Brander & Manner Oy ja Asianajotoimisto Uoti, Sotamaa & Co).

Yhtiö on ajautunut jo kolmeen riitaan urakoitsijoiden kanssa. Kaksi näistä on etenemässä käräjäoikeuteen ja yksi on sovittu. Kyse on rahasta. Siitä kenen syytä viivästykset ovat. Tunnelissa on ehkä ollut ahdasta ja tekijät eivät ole aina päässeet välineidensä kanssa tekemään sitä mitä heiltä on tilattu, siihen aikaan mikä on sovittu. Oikeudessa selvitellään kuka on velkaa kenelle.

On arvattavissa, että päärakennuttajakonsultti Sweco PM ja Länsimetro Oy ovat erimielisiä viivästyksen syistä ja siitä kuka korvaa myöhästymisestä aiheutuneet kustannukset. Tämän potentiaalisen riidan sovittelussa tieto on valtaa. Länsimetro Oy:n päätös olla julkistamatta tilaamiaan selvityksiä todennäköisesti johtuu tästä ja muista mahdollisista riidoista, ja sitä kautta säästää veronmaksajien rahoja.

Kun kaikki riidat on ratkaistu, eli taloudellisen vahingon riski poistuu, yhtiön tiedot yksityiskohtia myöten tulee saattaa julkiseksi. Näin päätimme tänään konsernijaostossa.

Ville Lehtola (kok)
Kaupunginhallituksen ja sen konsernijaoston jäsen, valtuutettu
Espoo


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Koulut kuntoon!



Homekoulut on syytä korjata ja kaikille turvata terveet oppimis ja -työskentelytilat.

Tilannekuva Espoosta

Loppuvan valtuustokauden alussa kaupunki korjasi/uudisrakensi noin 2 koulua vuodessa, ja kun kouluja on yli 100 niin sehän on mahdoton yhtälö, että jokainen koulu kestäisi 50 vuotta ilman operaatioita. Tämän lisäksi "korjausvelkaa" on pitkältä ajalta, eli kouluja pitäisi saada kuntoon 4-6 kpl vuositahdilla. Haasteena on paitsi ylimenokauden resurssointi, erityisesti resurssien hukkaaminen, johon pitää pureutua. Kokoomus harkitsee johtoroolin eli kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaoston puheenjohtajuuden ottamista vaalien jälkeen itselleen, jotta hommaan saadaan lisävauhtia. Kirjoitan tämän näin kaupunginhallituksen jäsenenä.  

Tulevat toimet ja tahtotila

Itselleni koulujen (ja muidenkin sisätilojen) kunto on ensiarvoisen tärkeä asia. Olen itse onnistunut välttämään sairaat tilat. Nopea rahoitus hoidetaan lainalla, ja pitkällä aikavälillä suunnittelu- ja rakennusprosessit otetaan kokonaisuutena haltuun.

Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo


PS. Seuraavaksi Espoon Kokoomuksen viime kauden aikaansaannoksia ja suunnitelmia tulevalle kaudelle. Mitä on tehty tällä valtuustokaudella?

Lähihistoriaa ja saavutuksia

  1. vastuunjako on selkiytetty (mutta se edellyttää, että rehtorit reklamoivat ongelmista ensin tilakeskukseen kuten vuokralaisen kuuluu)
  2. vastuu korjaus- että rakennusprosesseista on tilakeskuksella
  3. vastuu väistötilojen järjestämisestä on tilakeskuksella; väistötilojen kulut peritään hallintokunnalta, mikä on väärin; toisaalta on mahdollista käyttää kalliita lyhytaikaisia väistötiloja tai edullisempia pysyviä väistötiloja
  4. viestinnän hoitamiseen on määritelty proseduuri, jossa jokaisella osapuolella on omaan ammattitaitoon perustuva rooli
  5. epäillyn sisäilmaongelman käsittelylle on määritelty proseduuri, joka on huomattavasti aikaisempaa nopeampi. Kouluterveydenhoidon rooli tilanteen seuraajana on nostettu kärkeen.
  6. korjauskohteet tutkitaan työn pohjaksi, mutta vanhojen rakennusten korjaamiselle on tyypillistä, että työn edetessä paljastuu uusia korjattavia kohtia. Kuitenkin pyritään korjaamaan vain se, mikä on pilalla, ei sitä, mikä on kunnossa.
  7. suunnitteluun, rakennuslupaprosessiin ja kilpailuttamiseen menee se aika, mikä siihen menee. Joissain tapauksissa (esim. Jousenkaari) halutaan samalla tehdä jotain, johon tarvitaan asemakaavamuutosta, ja siihen menee lisäaikaa
  8. korjausta odottavista kouluista on pitkä lista, jossa virkamiehet ovat asettaneet ne prioriteettijärjestykseen usean eri tekijän perusteella. Luottamushenkilöt ovat nostaneet homevaurioisimpia kouluja listan kärkeen.
  9. On perustettu kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaosto, joka on samalla tilakeskuksen johtokunta. Eli tilakeskus on liikelaitos, mutta se ei kuitenkaan saa itsenäisesti päättää tilojen kunnossapidosta, vaan valtuusto rajoittaa sitä talousarviolla. Nykymallilla päästään edelleen lainaamaan taseesta.
  10. valtuustoryhmä ja sen puheenjohtajisto on tavannut ja kuullut keväällä 2017 asiantuntijoita (rakennusalan yritykset, Aalto-yliopiston rakentamisen tuotantotalouden professori, Työterveyslaitoksen sisäilma-asiantuntija) jatkotoimenpiteiden määrittelyä varten.

Mitä tehdään seuraavaksi?

  • Tieto on valttia. Asioista on otettava vielä paremmin selvää. Uudet valtuutetut ja erityisesti tila- ja asuntojaoston jäsenet tulee perehdyttää rakentamisen ja korjausrakentamisen lainalaisuuksiin. On kuunneltava alan parhaita asiantuntijoita, jotta voidaan muodostaa oikea tilannekuva asioiden ratkaisemiseksi. Ongelma ei ole vain Espoon ongelma. Saman asian kanssa kamppailevat muut suuret kaupungit. Ehdotamme, että on laadittava verkostomainen malli, jossa yhteistyössä muiden suurten kaupunkien kanssa kutsutaan yhteiseen foorumiin parhaat asiantuntijat yliopistoista, rakentajista, rakennuttajista ja suunnittelijoista. Hyödynnetään tutkimustietoa siinä, miten pystytään tekemään kestävämmin se, mitä tehdään. Päätökset korjaamisesta tai purkamisesta on tehtävä analyyttisesti. Päätökset on toimeenpantava nopeammin. Kaikkien osallisten on opittava luottamaan toisiinsa. Kun luottamus syntyy, saadaan työrauha tehdä oikeita toimenpiteitä
  • Käytetään verorahat vastuullisesti. On rakennettava paremmin ja korjattava kestävämmin. Tilaohjelmat vakioidaan. Käyttäjälautakunta laatii koulu-ja päiväkotiverkot ja ilmaisee tarpeen tiloille. Tilapalvelut toteuttaa tilat. Hankkeille on määritettävä aiempaa selkämmin hankkeen omistaja, joka on vastuussa toteutuksen aikataulusta ja budjetista. Samalla rahalla saadaan enemmän, kun otetaan käyttöön tyyppikoulut ja –päiväkodit. Suunnitteluprosessi tehdään avoimemmaksi ja toimijat otetaan mukaan varhaisemmassa vaiheessa, jotta markkinoiden osaamisesta saadaan parempi hyöty. 
  • Keskitytään palvelun tuottamiseen. Kaupungin ydintehtävä ei ole rakennusten omistaminen. Meillä on jo nyt myönteisiä kokemuksia siitä, että lukiota käydään Aalto-yliopiston tiloissa (school as a service). Länsimetron seutuun järjestetään tilat muutenkin kuin rakentamalla perinteisiä koulurakennuksia. Näistä kokemuksista opitaan ja tavoitteena on konseptoida uusi malli koulun ja päiväkotien toiminnan järjestämiseksi. Tässä hyödynnetään myös kokemuksia muista Euroopan maista. Tutkitaan avoimesti uusien rahastomallien käyttöönottoa. Koska kaupungissa on joka tapauksessa useita elinkaarensa päässä olevia rakennuksia, korjaustöiden aikaisiin väistöihin on haettava suunnitelmallisuutta. Yhtenä vaihtoehtona on pysyvien väistötilojen etsiminen. Jossain määrin tilojen tehokasta käyttöä voidaan tukea suuntaamalla asuntotarjontaa lapsiperheille alueilla, joissa on vapaata tai vapautuvaa tilaa tarjolla.
  • Rakennusten oikeanlaiseen käyttöön tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Isoilla kiinteistönomistajilla on tyypillisesti kiinteistöpäällikkö / -päälliköt, jotka näkevät kiinteistöjen tilan ja toiminnalliset tarpeet. Heidän tehtävänään on pitää kiinteistöt kunnossa. Rakennukset eivät kestä, jos niitä käytetään väärin tai niiden huolto- ja korjaustoimet laiminlyödään. Siksi rakennuksille tulee laatia oma käyttö- ja huoltokirja, jotta niitä käytetään ja huolletaan oikein. Käyttö- ja huoltokirjan avulla voidaan saavuttaa halutut käyttöolot, rakenteiden ja laitejärjestelmien suunnitellut käyttöiät sekä hyvä energiatalous järkevästi ja taloudellisesti. Kiinteistönpidon kokonaishallinnan kulut on saatava näkyviin, jotta epämääräiset kulut eivät valu ylisuurina sisäisiin vuokriin.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Koneiden uhka

Riemuitsimme kun saimme kokousten esityslistat ja pöytäkirjat sähköisiksi neljä vuotta sitten. Jotkut asiat, kuten kaavat, voivat olla vireillä useita vuosia, ja on hyödyllistä voida helposti palata aiempien päätösten pariin. Tiedon jakaminen ulkopuoliselle helpottui myös suuresti, kun esimerkiksi linkkien jakaminen someen tuli mahdolliseksi. Olimme myös iloisia, kun kaupunginvaltuuston kokouksia alettiin videoida, ja espoolaisille tarjottiin täten mahdollisuus seurata valtuuston työskentelyä. Ilmassa oli avoimen demokratian ja laajemman vuoropuhelun tuoksua.

Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa tietosuojavaltuutettu suosittaa pitämään pöytäkirjoja verkossa enintään vuoden verran. Sivusimme aihetta maanantaina kaupunginhallituksen iltakoulussa. Mitä ihmettä?

Koneellinen tiedonlouhinta on edennyt kuvien, tekstien, ja muun koneellisesti luettavan tiedon saralla. Louhinnalla on perinteikkäät tarpeensa. Kaupalliset tahot ovat pitkään halunneet kohdistaa mainoksia ja myydä tuotteitaan kuluttajatottumusten perusteella, ja tähän on käytetty myös kaikille tuttuja K- ja S-asiakaskortteja ja niiden tuottamaa tietoa. Vuonna 2016 maailmassa tapahtui kuitenkin jotain erilaista, joka jää historiaan. Tapahtui Brexit ja tapahtui Trump.

Jos yllätyit edellä mainituista ilmiöistä, niin yllätyit tekniikan kehityksestä. Viimeisin kehitys koneellisessa tiedonlouhinnassa mahdollistaa somen käyttäjien psykologisen profiloinnin.Toisin sanoen, äänestäjien psykologinen profilointi mahdollisti poliittisen täsmämarkkinoinnin. Cambridge Analytica-yhtiön myymä palvelu perustuu muun muassa Michal Kosinskin psykologiseen tutkimukseen siitä, miten erilaiset ihmiset käyttäytyvät somessa.

Nykyteknologia mahdollistaa myös julkisten asiakirjojen louhinnan. Ja tämän tiedon yhdistämisen päättäjien some-näkyvyyteen ja muuhun tietoon.

Aivan.

Seuraava askel on se, että päättäjät profiloidaan. Onhan meillä ollut aiemmin vaalikoneita, joilla ehdokkaat ja äänestäjät ovat voineet löytää toisiaan. Mutta koneellinen profilointi, joka yhdistää monia tietolähteitä, yltää kuitenkin huomattavasti pidemmälle. Meidän pitää pohtia, millaisille tahoille näitä aiempaa laajempia henkilörekistereitä voi päätyä, ja saa päätyä. Siksi tietosuojavaltuutettu linjaa ihan oikein.

Tosin keskitiekin on olemassa. Voimme laittaa tiedot saataville niin, että vain ihmiset pääsevät niihin käsiksi, eivät koneet. Tämä onnistuu paitsi vanhalla tavalla, eli pyytämällä asiakirjoja kaupungin kirjaamosta tai virkamiehiltä, mutta myös siten että käyttäjä palvelee itseään. Esimerkiksi verkossa on laajalti käytössä ns. captcha-testejä*. Näissä käyttäjä esimerkiksi tunnistaa muutamasta kuvasarjasta jotain sellaista mitä kone ei osaa tunnistaa, ja sitten saa haluamansa asiakirjan sähköisesti. Voimme saavuttaa sekä yksityisyydensuojan että avoimen demokratian.



Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

*: CAPTCHA (a backronym for "Completely Automated Public Turing test to tell Computers and Humans Apart") is a type of challenge-response test used in computing to determine whether or not the user is human. (wikipedia)

(Päivitetty tekstin loppuosaa palautteen pohjalta, klo 20.02.)

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tiedepolitiikkaa kokoomuslaisittain

Tiede- ja koulutuspoliittinen keskustelu on ollut kiivasta Kataisen ja Sipilän hallitusten aikana. Olen itse seurannut tilannetta Aalto-yliopiston Akateemisten asiain komitean jäsenenä 2014-2015. Koska asia on vakava, ja Suomelle tärkeä, listaan mikä voisi olla yhden tähän asiaan vaikuttavan tahon, eli Kokoomuksen näköinen linja:

1. Kilpailuttaminen on Kokoomuksen näköistä, ja sitä tulisi tehdä tieteessäkin enemmän. Suomen Akatemian 2016 arvioinnissa todettiin, että avoimen haun kilpailutukset ovat kaikkein vaikuttavimpia panoksiin nähden. Näitä avoimen haun (eli ei teemoitettuja) kilpailutuksia ja niihin käytettyjä rahoja tulisi lisätä (mm. akatemiatutkija, akatemian tutkijatohtori). Suoraan sanottuna poliittinen ohjaus heikentää vaikuttavuutta, eli kansakuntamme ja sivilisaatiomme kehitystä, oli se kuinka hyvää tarkoittavaa tahansa.

2. Erinomaisuus (excellence) lähtee yksilöistä, jotka voivat tukeutua instituutioihin, eikä ns. suuruuden ekonomia tuo kuin keskinkertaisuutta ideoihin. Tiederahaa kilpailuttaessa avoimen haun lisäksi tulisi keskittyä ns. primary investigator-projekteihin, eikä suuriin konsortioihin. Tästä voi käyttää vaikka nimeä nainen ja idea-malli. Vastakohdaksi konsortioiden osapuolilla on helposti erilaiset tavoitteet, ja yhteistyö on nimellistä rahan perässä juoksua. Tästä surullisia esimerkkejä ovat nyt osittain jo lakkautetut strategisen huippuosaamisen keskittymät eli SHOK:it, joihin käytettiin yli puoli miljardia euroa laihoin tuloksin, ja strategisen tutkimuksen neuvoston eli STN:n haku, joka on sisäsiittoista rahanjakoa kun yksilöiden terävistä ideoista on siirrytty konsortioiden maailmaa syleileviin haavekuviin.

3. Kilpailutuksen rahoitusaste tulisi olla sillä tasolla, että noin 20% hankkeista saisi rahoituksen (nyt esim. 9% - 15%). Tämä on niin ikään todettu Suomen Akatemian 2016 arviointiraportissa, ja onnistuu, jos rahoitus kanavoidaan kuten yllä. USA:ssa National Science Foundation on arvioinut, että jos hyväksymisaste tippuu 6 prosenttiyksikköön, rahan hakemiseen käytetään kokonaisuudessaan enemmän resursseja kuin mitä jaettava raha luo.

4. Kilpailun tuomareina tulee käyttää kansainvälisiä (lue: ulkomaalaisia) alansa huippuja, kuten tähänkin asti on tyypillisesti toimittu. Tämä luo erinomaiset lähtökohdat kilpailutuksen onnistumiselle.

Lopuksi voisi todeta, että jos jokaiselle tieteentekijälle annetaan mahdollisuus kilvoitella rehdisti, ja lähtö kisaan samalta viivalta, missä mitalit eivät ihan heti lopu kesken, tiedepolitiikasta löytyisi varmasti vähemmän nuristavaa.

Ville Lehtola
Tekniikan tohtori
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok), Espoo

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lasten varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta

Johdanto

Liittyen maan hallituksen valintoihin, Espoon kaupunginhallitus käsittelee muutoksia varhaiskasvatusoikeuteen ma 1.2.2016. Valtuusto päättää asiasta lopullisesti. Virkamiesten laatima pohjaesitys on uuden lain sallima varhaiskasvatusoikeuden rajaus täysipäiväisestä 20 tuntiin viikossa. Erityisellä tarveharkinnalla voisi saada yli 20 tunnin oikeuden.

Varhaiskasvatus on nimensä mukaisesti tavoitteellista toimintaa, kun päivähoito viittaa enemmän lasten säilytykseen.

Arvovalinta

Jokaisella arvolla on kustannus. Esimerkiksi me maksamme yhteiskuntana siitä, että meillä on demokratia. Maksamme myös siitä, että meillä on itsenäinen oikeuslaitos. Ja maksuton koulutus. Ja haluammekin maksaa. Varhaiskasvatusoikeuden rajaus tarkoittaa sitä, että olisimme valmiita luopumaan seuraavista arvoista.

Sivistys ja mahdollisuuksien tasa-arvo kärsivät sikäli, kun mahdollisuus kielikylpy-, montessori- ja muuhun vastaavaan varhaiskasvatukseen poistuvat esimerkiksi isoveljiksi tai -siskoiksi tulevilta. Yksityisten palveluntuottajien toimintamahdollisuudet heikkenevät.

Perheiden valinnanvapaus vähenee, kun perheen tilanteesta ei päätä ainoastaan perhe itse. Samalla valinnanvapaus-argumentilla olen myös sitä mieltä, että julkisia palveluita (myös sosiaali- ja terveyspalveluita) pitää kilpailuttaa laadun ja tehokkuuden maksimoimiseksi.

Yksityisyyden suoja pienenee, koska jos perheen vanhempi ei esimerkiksi hae isompaa lasta vauvan kanssa samaan aikaan kuin muut vauvaa hoitavat vanhemmat, on muille ilmeistä että perheessä on mielenterveysongelmia.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet eivät välttämättä toteudu kaikille. Virkamiehet toteavat, että "varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteuttaminen osaviikkoisessa varhaiskasvatuksessa on haasteellista" ja valmistelu on kesken siltä osin "millaisia vaihtoehtoja perheille tarjotaan kokopäiväistä lyhyempään varhaiskasvatukseen".

Säästö

Arvokustannus on tässä tapauksessa kaupungin säästö. Virkamiesarvion mukaan rajaaminen Espoossa toisi 1,8M eur säästöä vuonna 2016 ja 4-5 Me myöhempinä vuosina. Rajaus koskisi noin 2000 lasta. 5Me vuotuinen säästö tarkottaisi sitä, että kun laskennallinen kustannus lapsen kunnallisesta varhaiskasvatuksesta on 1200e /kk, niin tällä rajauksella se olisi 227 e/kk vähemmän, eli alle viidesosan. Karkeasti voi siis sanoa, että yli 80% laskennallisista säästöistä menisi tehottomuuden lisäämiseen kaupungin omassa palvelutuotannossa.

Mikäli yksityiset palveluntuottajat eivät halua rajauksen luomia "puolikkaita" lapsia, joko siksi että on parempia maksavia asiakkaita, tai siksi että heiltä loppuvat rahat, nämä lapset siirtyvät kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Tämä on vaikea juttu kahdesta syystä. Ensinnä kaupungille tulee vaikeuksia löytää paikkoja näille lapsille, mikä luo lisäpaineita rakentaa uusia päiväkoteja. Toiseksi siirto syö säästön, koska yksityinen palvelutuotanto voi olla kaupungille paljonkin edullisempaa, sillä yksityisen hoidon tuki on vain 366e/kk - 933e/kk.

Johtopäätös

En tue uuden lain mukaista rajaamista. Rajaamisen inhimillinen vaikutus on iso verrattuna saavutettuihin säästöihin. Mannerheimin lastensuojeluliittokaan (MLL) ei tue rajaamista, koska se lisää lasten eriarvoisuutta (katso lausunto1 ja lausunto2 hallituksen lakiesityksestä).

Sen sijaan aion esittää, että Espoon varhaiskasvatuksessa otetaan käyttöön kellokortit kuten mm. Ouulussa. Kellokortti leimataan kun lapsi tuodaan tai haetaan. Näin saadaan todellisesta palvelutarpeesta tietoa, mitä voidaan käyttää säästöjen saavuttamiseksi ja tuntiperustaiseen laskutukseen siirtymiseksi.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

IT-toimintojen ja hankintojen poliittinen ohjaus


Maan hallitus on linjannut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen kuuluvan itsehallintoalueille, ja lähettänyt 20.11.2015 nämä linjaukset lausunnolle kuntiin. Nyt on tilaisuus vaikuttaa myös siihen, miten IT (tai ICT) sote-palveluissa järjestetään. Linjausten peruslähtökohta on, että valtakuntaan tulee yksi tietohallinto. Olen kaupunginhallituksen jäsenenäkin esittänyt seuraavaa lisättäväksi Espoon lausuntoon, kohtaan mikä sallii vapaamuotoiset kommentit:
Yhden IT-toimittajan loukun välttämiseksi valtakunnallinen tietohallinto ei saa tarkoittaa yhtä valtakunnallista tietojärjestelmää. Yhden järjestelmän kankeus haittaa organisaatioiden kehitystä, ja erikoisyksiköiden integraatiota. Sen sijaan valtakunnallisen tietohallinnon päätehtävä on laatia ja ylläpitää kansallisia tietojärjestelmämääritelmiä, jotka koskevat itsehallintoalueita ja sote-tuottajia (vrt. Viron X-Road). Ylimenokaudella itsehallintoalueille ja tuottajille annetaan 2-5 vuotta siirtymäaikaa päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan määritelmiä, alkaen niiden asetuspäivästä. Määritelmiin siirtyminen on pakollista. Näin kaikki järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään, niin että tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Määritelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen pilkkomisen pienempiin osiin, niin että organisaatioiden ketterä kehittäminen on mahdollista, ja pk-yrityksetkin voivat osallistua kilpailutuksiin, joiden yhteiskoko on 2-3% julkisesta sote-budjetista.
Tässä yhteydessä on hyvä korostaa määritelmien elinkeinopoliittista merkitystä. Kun soten osuus on noin 60% julkisesta vuotuisesta käyttötaloudesta, ja IT:n osuus eri palvelusopimuksina ja järjestelmäkorvauksina on noin 3% tästä, sote IT edustaa noin prosenttia (1%) koko julkisesta sektorista. Ei ole samantekevää, käytetäänkö tämä raha ketterään kehitykseen kotimaisten pk-IT-yritysten kautta, vai maksetaanko se vastineeksi yhdestä monoliittisesta tietojärjestelmästä, joka kangistaa organisaatioiden kehityksen. Lisätietoja löytyy aiemmasta jutusta.

Appropoo, 7.12.2015 kaupunginvaltuustossa kannatin Tiina Elon toivomusesitystä ensi vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä:
Luottamushenkilö- ja johtamisuudistuksen yhteydessä varmistetaan ICT-toimintojen ja hankintojen riittävä poliittinen ohjaus. 
Poliittinen ohjaus joutuu tällä saralla osittain korvaamaan muun ohjauksen puutteita. Esimerkiksi valtiovarainministeriön vuonna 2009 aloitetussa sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmassa (SADe) tavoitteena oli sähköistää kaikki keskeiset palvelut vuoteen 2013 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Syitä on varmasti useita. Huomattavaa kuitenkin on, että ministeriön ohjelman tavoitteet koskivat etupäässä kunnallisia palveluita, koska valtio ei järjestä juuri muita kuin poliisin palvelut. Aiemmin mainitsemani määritelmät ovat eräänlaisia terveydenhuollon standardeja, jotka olisivat olemassaolollaan ohjanneet tässäkin tekemistä oikeaan suuntaan. Niitä pitää osata vaatia.

Toivottavasti hyvät argumentit purevat itsehallintoalueuudistuksen laatijoihin. Sote-IT:n kanssa olisi vaihteeksi aika onnistua.

6.1.2015
Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

EDIT:

Lopulliseksi muodoksi kristallisoitui:

Valtakunnallinen hankintaorganisaatio ja mahdollinen ICT-palvelukeskus eivät saa johtaa monopoleihin. Siksi valtakunnallisen tietohallinnon päätehtävä tulee olla laatia ja ylläpitää kansallista tavoitearkkitehtuuria, joka koskee itsehallintoalueita ja sote-tuottajia, ja joka sisältää yhteiset tietomääritelmät (vrt. Viron X-Road). Ylimenokaudella itsehallintoalueille ja tuottajille annetaan siirtymäaika, jona päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan tavoitearkkitehtuuria. Siirtyminen on pakollista. Näin kaikki järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään, jolloin tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Määritelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen tekemisen modulaarisesti, vaiheittain ja pienemmissä osissa, niin että organisaatioiden ketterä kehittäminen on mahdollista, ja pienillä toimittajillakin on mahdollisuus tulla palvelujen tuottajiksi.