keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Koneiden uhka

Riemuitsimme kun saimme kokousten esityslistat ja pöytäkirjat sähköisiksi neljä vuotta sitten. Jotkut asiat, kuten kaavat, voivat olla vireillä useita vuosia, ja on hyödyllistä voida helposti palata aiempien päätösten pariin. Tiedon jakaminen ulkopuoliselle helpottui myös suuresti, kun esimerkiksi linkkien jakaminen someen tuli mahdolliseksi. Olimme myös iloisia, kun kaupunginvaltuuston kokouksia alettiin videoida, ja espoolaisille tarjottiin täten mahdollisuus seurata valtuuston työskentelyä. Ilmassa oli avoimen demokratian ja laajemman vuoropuhelun tuoksua.

Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa tietosuojavaltuutettu suosittaa pitämään pöytäkirjoja verkossa enintään vuoden verran. Sivusimme aihetta maanantaina kaupunginhallituksen iltakoulussa. Mitä ihmettä?

Koneellinen tiedonlouhinta on edennyt kuvien, tekstien, ja muun koneellisesti luettavan tiedon saralla. Louhinnalla on perinteikkäät tarpeensa. Kaupalliset tahot ovat pitkään halunneet kohdistaa mainoksia ja myydä tuotteitaan kuluttajatottumusten perusteella, ja tähän on käytetty myös kaikille tuttuja K- ja S-asiakaskortteja ja niiden tuottamaa tietoa. Vuonna 2016 maailmassa tapahtui kuitenkin jotain erilaista, joka jää historiaan. Tapahtui Brexit ja tapahtui Trump.

Jos yllätyit edellä mainituista ilmiöistä, niin yllätyit tekniikan kehityksestä. Viimeisin kehitys koneellisessa tiedonlouhinnassa mahdollistaa somen käyttäjien psykologisen profiloinnin.Toisin sanoen, äänestäjien psykologinen profilointi mahdollisti poliittisen täsmämarkkinoinnin. Cambridge Analytica-yhtiön myymä palvelu perustuu muun muassa Michal Kosinskin psykologiseen tutkimukseen siitä, miten erilaiset ihmiset käyttäytyvät somessa.

Nykyteknologia mahdollistaa myös julkisten asiakirjojen louhinnan. Ja tämän tiedon yhdistämisen päättäjien some-näkyvyyteen ja muuhun tietoon.

Aivan.

Seuraava askel on se, että päättäjät profiloidaan. Onhan meillä ollut aiemmin vaalikoneita, joilla ehdokkaat ja äänestäjät ovat voineet löytää toisiaan. Mutta koneellinen profilointi, joka yhdistää monia tietolähteitä, yltää kuitenkin huomattavasti pidemmälle. Meidän pitää pohtia, millaisille tahoille näitä aiempaa laajempia henkilörekistereitä voi päätyä, ja saa päätyä. Siksi tietosuojavaltuutettu linjaa ihan oikein.

Tosin keskitiekin on olemassa. Voimme laittaa tiedot saataville niin, että vain ihmiset pääsevät niihin käsiksi, eivät koneet. Tämä onnistuu paitsi vanhalla tavalla, eli pyytämällä asiakirjoja kaupungin kirjaamosta tai virkamiehiltä, mutta myös siten että käyttäjä palvelee itseään. Esimerkiksi verkossa on laajalti käytössä ns. captcha-testejä*. Näissä käyttäjä esimerkiksi tunnistaa muutamasta kuvasarjasta jotain sellaista mitä kone ei osaa tunnistaa, ja sitten saa haluamansa asiakirjan sähköisesti. Voimme saavuttaa sekä yksityisyydensuojan että avoimen demokratian.



Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

*: CAPTCHA (a backronym for "Completely Automated Public Turing test to tell Computers and Humans Apart") is a type of challenge-response test used in computing to determine whether or not the user is human. (wikipedia)

(Päivitetty tekstin loppuosaa palautteen pohjalta, klo 20.02.)

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tiedepolitiikkaa kokoomuslaisittain

Tiede- ja koulutuspoliittinen keskustelu on ollut kiivasta Kataisen ja Sipilän hallitusten aikana. Olen itse seurannut tilannetta Aalto-yliopiston Akateemisten asiain komitean jäsenenä 2014-2015. Koska asia on vakava, ja Suomelle tärkeä, listaan mikä voisi olla yhden tähän asiaan vaikuttavan tahon, eli Kokoomuksen näköinen linja:

1. Kilpailuttaminen on Kokoomuksen näköistä, ja sitä tulisi tehdä tieteessäkin enemmän. Suomen Akatemian 2016 arvioinnissa todettiin, että avoimen haun kilpailutukset ovat kaikkein vaikuttavimpia panoksiin nähden. Näitä avoimen haun (eli ei teemoitettuja) kilpailutuksia ja niihin käytettyjä rahoja tulisi lisätä (mm. akatemiatutkija, akatemian tutkijatohtori). Suoraan sanottuna poliittinen ohjaus heikentää vaikuttavuutta, eli kansakuntamme ja sivilisaatiomme kehitystä, oli se kuinka hyvää tarkoittavaa tahansa.

2. Erinomaisuus (excellence) lähtee yksilöistä, jotka voivat tukeutua instituutioihin, eikä ns. suuruuden ekonomia tuo kuin keskinkertaisuutta ideoihin. Tiederahaa kilpailuttaessa avoimen haun lisäksi tulisi keskittyä ns. primary investigator-projekteihin, eikä suuriin konsortioihin. Tästä voi käyttää vaikka nimeä nainen ja idea-malli. Vastakohdaksi konsortioiden osapuolilla on helposti erilaiset tavoitteet, ja yhteistyö on nimellistä rahan perässä juoksua. Tästä surullisia esimerkkejä ovat nyt osittain jo lakkautetut strategisen huippuosaamisen keskittymät eli SHOK:it, joihin käytettiin yli puoli miljardia euroa laihoin tuloksin, ja strategisen tutkimuksen neuvoston eli STN:n haku, joka on sisäsiittoista rahanjakoa kun yksilöiden terävistä ideoista on siirrytty konsortioiden maailmaa syleileviin haavekuviin.

3. Kilpailutuksen rahoitusaste tulisi olla sillä tasolla, että noin 20% hankkeista saisi rahoituksen (nyt esim. 9% - 15%). Tämä on niin ikään todettu Suomen Akatemian 2016 arviointiraportissa, ja onnistuu, jos rahoitus kanavoidaan kuten yllä. USA:ssa National Science Foundation on arvioinut, että jos hyväksymisaste tippuu 6 prosenttiyksikköön, rahan hakemiseen käytetään kokonaisuudessaan enemmän resursseja kuin mitä jaettava raha luo.

4. Kilpailun tuomareina tulee käyttää kansainvälisiä (lue: ulkomaalaisia) alansa huippuja, kuten tähänkin asti on tyypillisesti toimittu. Tämä luo erinomaiset lähtökohdat kilpailutuksen onnistumiselle.

Lopuksi voisi todeta, että jos jokaiselle tieteentekijälle annetaan mahdollisuus kilvoitella rehdisti, ja lähtö kisaan samalta viivalta, missä mitalit eivät ihan heti lopu kesken, tiedepolitiikasta löytyisi varmasti vähemmän nuristavaa.

Ville Lehtola
Tekniikan tohtori
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok), Espoo

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lasten varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta

Johdanto

Liittyen maan hallituksen valintoihin, Espoon kaupunginhallitus käsittelee muutoksia varhaiskasvatusoikeuteen ma 1.2.2016. Valtuusto päättää asiasta lopullisesti. Virkamiesten laatima pohjaesitys on uuden lain sallima varhaiskasvatusoikeuden rajaus täysipäiväisestä 20 tuntiin viikossa. Erityisellä tarveharkinnalla voisi saada yli 20 tunnin oikeuden.

Varhaiskasvatus on nimensä mukaisesti tavoitteellista toimintaa, kun päivähoito viittaa enemmän lasten säilytykseen.

Arvovalinta

Jokaisella arvolla on kustannus. Esimerkiksi me maksamme yhteiskuntana siitä, että meillä on demokratia. Maksamme myös siitä, että meillä on itsenäinen oikeuslaitos. Ja maksuton koulutus. Ja haluammekin maksaa. Varhaiskasvatusoikeuden rajaus tarkoittaa sitä, että olisimme valmiita luopumaan seuraavista arvoista.

Sivistys ja mahdollisuuksien tasa-arvo kärsivät sikäli, kun mahdollisuus kielikylpy-, montessori- ja muuhun vastaavaan varhaiskasvatukseen poistuvat esimerkiksi isoveljiksi tai -siskoiksi tulevilta. Yksityisten palveluntuottajien toimintamahdollisuudet heikkenevät.

Perheiden valinnanvapaus vähenee, kun perheen tilanteesta ei päätä ainoastaan perhe itse. Samalla valinnanvapaus-argumentilla olen myös sitä mieltä, että julkisia palveluita (myös sosiaali- ja terveyspalveluita) pitää kilpailuttaa laadun ja tehokkuuden maksimoimiseksi.

Yksityisyyden suoja pienenee, koska jos perheen vanhempi ei esimerkiksi hae isompaa lasta vauvan kanssa samaan aikaan kuin muut vauvaa hoitavat vanhemmat, on muille ilmeistä että perheessä on mielenterveysongelmia.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet eivät välttämättä toteudu kaikille. Virkamiehet toteavat, että "varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteuttaminen osaviikkoisessa varhaiskasvatuksessa on haasteellista" ja valmistelu on kesken siltä osin "millaisia vaihtoehtoja perheille tarjotaan kokopäiväistä lyhyempään varhaiskasvatukseen".

Säästö

Arvokustannus on tässä tapauksessa kaupungin säästö. Virkamiesarvion mukaan rajaaminen Espoossa toisi 1,8M eur säästöä vuonna 2016 ja 4-5 Me myöhempinä vuosina. Rajaus koskisi noin 2000 lasta. 5Me vuotuinen säästö tarkottaisi sitä, että kun laskennallinen kustannus lapsen kunnallisesta varhaiskasvatuksesta on 1200e /kk, niin tällä rajauksella se olisi 227 e/kk vähemmän, eli alle viidesosan. Karkeasti voi siis sanoa, että yli 80% laskennallisista säästöistä menisi tehottomuuden lisäämiseen kaupungin omassa palvelutuotannossa.

Mikäli yksityiset palveluntuottajat eivät halua rajauksen luomia "puolikkaita" lapsia, joko siksi että on parempia maksavia asiakkaita, tai siksi että heiltä loppuvat rahat, nämä lapset siirtyvät kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Tämä on vaikea juttu kahdesta syystä. Ensinnä kaupungille tulee vaikeuksia löytää paikkoja näille lapsille, mikä luo lisäpaineita rakentaa uusia päiväkoteja. Toiseksi siirto syö säästön, koska yksityinen palvelutuotanto voi olla kaupungille paljonkin edullisempaa, sillä yksityisen hoidon tuki on vain 366e/kk - 933e/kk.

Johtopäätös

En tue uuden lain mukaista rajaamista. Rajaamisen inhimillinen vaikutus on iso verrattuna saavutettuihin säästöihin. Mannerheimin lastensuojeluliittokaan (MLL) ei tue rajaamista, koska se lisää lasten eriarvoisuutta (katso lausunto1 ja lausunto2 hallituksen lakiesityksestä).

Sen sijaan aion esittää, että Espoon varhaiskasvatuksessa otetaan käyttöön kellokortit kuten mm. Ouulussa. Kellokortti leimataan kun lapsi tuodaan tai haetaan. Näin saadaan todellisesta palvelutarpeesta tietoa, mitä voidaan käyttää säästöjen saavuttamiseksi ja tuntiperustaiseen laskutukseen siirtymiseksi.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

IT-toimintojen ja hankintojen poliittinen ohjaus


Maan hallitus on linjannut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen kuuluvan itsehallintoalueille, ja lähettänyt 20.11.2015 nämä linjaukset lausunnolle kuntiin. Nyt on tilaisuus vaikuttaa myös siihen, miten IT (tai ICT) sote-palveluissa järjestetään. Linjausten peruslähtökohta on, että valtakuntaan tulee yksi tietohallinto. Olen kaupunginhallituksen jäsenenäkin esittänyt seuraavaa lisättäväksi Espoon lausuntoon, kohtaan mikä sallii vapaamuotoiset kommentit:
Yhden IT-toimittajan loukun välttämiseksi valtakunnallinen tietohallinto ei saa tarkoittaa yhtä valtakunnallista tietojärjestelmää. Yhden järjestelmän kankeus haittaa organisaatioiden kehitystä, ja erikoisyksiköiden integraatiota. Sen sijaan valtakunnallisen tietohallinnon päätehtävä on laatia ja ylläpitää kansallisia tietojärjestelmämääritelmiä, jotka koskevat itsehallintoalueita ja sote-tuottajia (vrt. Viron X-Road). Ylimenokaudella itsehallintoalueille ja tuottajille annetaan 2-5 vuotta siirtymäaikaa päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan määritelmiä, alkaen niiden asetuspäivästä. Määritelmiin siirtyminen on pakollista. Näin kaikki järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään, niin että tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Määritelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen pilkkomisen pienempiin osiin, niin että organisaatioiden ketterä kehittäminen on mahdollista, ja pk-yrityksetkin voivat osallistua kilpailutuksiin, joiden yhteiskoko on 2-3% julkisesta sote-budjetista.
Tässä yhteydessä on hyvä korostaa määritelmien elinkeinopoliittista merkitystä. Kun soten osuus on noin 60% julkisesta vuotuisesta käyttötaloudesta, ja IT:n osuus eri palvelusopimuksina ja järjestelmäkorvauksina on noin 3% tästä, sote IT edustaa noin prosenttia (1%) koko julkisesta sektorista. Ei ole samantekevää, käytetäänkö tämä raha ketterään kehitykseen kotimaisten pk-IT-yritysten kautta, vai maksetaanko se vastineeksi yhdestä monoliittisesta tietojärjestelmästä, joka kangistaa organisaatioiden kehityksen. Lisätietoja löytyy aiemmasta jutusta.

Appropoo, 7.12.2015 kaupunginvaltuustossa kannatin Tiina Elon toivomusesitystä ensi vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä:
Luottamushenkilö- ja johtamisuudistuksen yhteydessä varmistetaan ICT-toimintojen ja hankintojen riittävä poliittinen ohjaus. 
Poliittinen ohjaus joutuu tällä saralla osittain korvaamaan muun ohjauksen puutteita. Esimerkiksi valtiovarainministeriön vuonna 2009 aloitetussa sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmassa (SADe) tavoitteena oli sähköistää kaikki keskeiset palvelut vuoteen 2013 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Syitä on varmasti useita. Huomattavaa kuitenkin on, että ministeriön ohjelman tavoitteet koskivat etupäässä kunnallisia palveluita, koska valtio ei järjestä juuri muita kuin poliisin palvelut. Aiemmin mainitsemani määritelmät ovat eräänlaisia terveydenhuollon standardeja, jotka olisivat olemassaolollaan ohjanneet tässäkin tekemistä oikeaan suuntaan. Niitä pitää osata vaatia.

Toivottavasti hyvät argumentit purevat itsehallintoalueuudistuksen laatijoihin. Sote-IT:n kanssa olisi vaihteeksi aika onnistua.

6.1.2015
Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

EDIT:

Lopulliseksi muodoksi kristallisoitui:

Valtakunnallinen hankintaorganisaatio ja mahdollinen ICT-palvelukeskus eivät saa johtaa monopoleihin. Siksi valtakunnallisen tietohallinnon päätehtävä tulee olla laatia ja ylläpitää kansallista tavoitearkkitehtuuria, joka koskee itsehallintoalueita ja sote-tuottajia, ja joka sisältää yhteiset tietomääritelmät (vrt. Viron X-Road). Ylimenokaudella itsehallintoalueille ja tuottajille annetaan siirtymäaika, jona päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan tavoitearkkitehtuuria. Siirtyminen on pakollista. Näin kaikki järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään, jolloin tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Määritelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen tekemisen modulaarisesti, vaiheittain ja pienemmissä osissa, niin että organisaatioiden ketterä kehittäminen on mahdollista, ja pienillä toimittajillakin on mahdollisuus tulla palvelujen tuottajiksi.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Modulaarinen tietojärjestelmä on vaihtoehto monoliitti-Apotille


Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut (sote) syövät noin 60% vuotuisesta julkisesta budjetista. Tästä erikoissairaanhoidon osuus on pieni, mutta merkittävä osa, joka kasvaa 5-6% vuositahtia. Yksi tärkeä, vaikkakaan ei ainoa, tapa lisätä tehokkuutta on digitaalisuus, eli tietojärjestelmät.

Tavoitteena modulaariset järjestelmät

Joksenkin tähän päivään asti kunnallinen sote on hankkinut itselleen monoliittisia tietojärjestelmiä. Toisin sanoen yksi toimittaja on toimittanut koko paketin niin, että mitään kehitystä tai lisätoimintoja on ollut käytännössä mahdotonta tai hyvin epätehokasta toteuttaa muuten kuin tämän yhden toimittajan kautta. Tilannetta kutsutaan yhden toimittajan loukuksi, ja se on vältettävissä modulaarisen järjestelmän avulla.

Viron ICT-arkkitehtuuri on XML-pohjainen X-Road, sisältäen muun muuassa määritelmät, kryptauksen ja autentikaation. Tällaisella julkisen sektorin edellyttämällä arkkitehtuurilla saavutetaan tärkeä ominaisuus, eli että jokainen järjestelmä on ikään kuin moduuli suuressa kokonaisuudessa. Toisin sanoen, kun järjestelmät pakotetaan määritelmien avulla keskustelemaan samalla "kielellä", ne voivat kommunikoida eli vaihtaa tietoa.

Suomessa tällaisesta modulaarisuudesta vielä haaveillaan. Julkisen sektorin näkökulmasta yhteinen määrittely olisi lottovoitto, ja se olisi pitänyt tehdä samaan aikaan kuin Virossa. Se nimittäin mahdollistaa eri toimintoihin liittyvien moduulien kilpailuttamisen, mikä puolestaan pitkällä tähtäimellä nostaa tehokkuutta. Esimerkiksi pk-yritykset voisivat osallistua moduulien kilpailutuksiin, kun hankintojen koko ei olisi niin megalomaaninen.

Koska asia on mielestäni erinomaisen tärkeä, lobbasin kevään vaalien jälkeen määrittelytyön kirjaamista hallitusohjelmaan, joka olisi mielestäni pitänyt tehdä näin. Lopullinen kirjaus oli kuitenkin erilainen. Tästä huolimatta Sote-tietojärjestelmäkokonaisuuden vaatimusmäärittely-yhteistyö on käynnistynyt,  nimellä UNA (latinaa tarkoittaen yhdessä tekemistä, samaan aikaan tekemistä). Hyvä niin.

Apotti

Apotti-hanke lähti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) ja Helsingin kaupungin tarpeesta hankkia uusi asiakas- ja potilastietojärjestelmä. Apotti (384Me) on todennäköisesti viimeinen Suomeen ostettava monoliittinen tietojärjestelmä. Näin siksi, että kun määritelmätyö tulee valmiiksi, modulaariset järjestelmät valtaavat markkinan. (Tai niillä tulee olemaan aidosti toimiva markkina)

Epicin toimittama Apotti ei ole valmis paketti. Siihen pitää kehittää sosiaalipuolen järjestelmä "tyhjältä pöydältä".

Kehittäjäyhteisön ammatillinen uutispalvelu DailyWTF kertoo Epicin Mumps-kielen kyseenalaisista ominaisuuksista. Näistä suurin merkittävä tekijä on se, että järjestelmäkehittäjien oma urakehitys tyssää siihen kun he koskevat kyseiseen systeemiin. Toisin sanoen, Mumps-kieli on niin kaukana muusta ohjelmoinnista, että järjestelmän parissa työskentely katsotaan dismeriitiksi. Parhaat kyvyt eivät siis ole kehittämässä (tätäkään) sote-IT järjestelmää.

Espoon kaupunki päätti olla lähtemättä mukaan Apottiin, koska Espoossa käytössä olevat Tiedon toimittamat Effica-järjestelmät, terveys- tai sosiaali-Effica, eivät vaadi välitöntä vaihtamista. Kuitenkin jo lähitulevaisuudessa tarvitaan vaihtoehto paitsi näille, myös Epicin järjestelmälle.

Vaihtoehto

Espoon Kokoomus haluaa avoimen lähdekoodin huomioimista sote-järjestelmien kehittämisessä. Toive on esitetty useita kertoja eri tahoilta. Nyt on kuitenkin ainakin yksi lupaava esimerkki, eli avoimen lähdekoodin OSCAR-tietojärjestelmä, (Open Source Clinical Application). Kyseisellä järjestelmällä on noin 20% markkinaosuus Kanadan Ontarion osavaltiossa, ja se on myös käytössä useassa eri maassa.

Sosiaalipuolen järjestelmä pitää kehittää OSCAR:iin aivan kuten Epicin järjestelmäänkin, koska kummassakaan ei sitä lähtökohtaisesti ole. OSCAR:in etuna tässä on sen modernisuus ja avoimuus, joka mahdollistaa modulaarisuuden. 

Vaihtoehto on periaatteessa olemassa. Hankalaa on se, että Suomen parhaat IT-yritykset eivät halua tehdä bisnestä hankintalain piirissä. Karkeasti siksi, että laki johtaa väkisin niin sanottuun kehittämisen vesiputousmalliin, kun paras kehittämisen malli on ketterä (lean).

Haluan, ja tiedän että moni muukin haluaa, että selvitetään miten tämä tai joku muu tämän kaltainen avoimen lähdekoodin järjestelmä voi näistä vaikeuksista riippumatta olla mukana hankinnoissamme.  Edelleen, mikä voisi olla se liiketoimintamalli, jotta yksityisen puolen, eli kehitystyön ja ylläpidon, ja julkisen puolen, eli varsinaisen ydintoiminnan ja määritelmien ylläpidon, yhteistyö onnistuisi. Miten yksityinen saa kohtuullista voittoa ja julkinen puoli merkittävästi tämän ylittävää tehokkuuden kasvua.


Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo



keskiviikko 26. elokuuta 2015

Korkeasti koulutettujen työttömyys ja sen ratkaiseminen

Heinäkuun 2015 lopulla Espoossa oli työttömiä yhteensä 15 862 ja työttömyysaste oli 11,6 %. Koko maassa työttömyysaste oli 14,5%. Näiden suurten lukujen varjossa vika ei siis välttämättä ole itse työttömässä, hänen työhakemuksissaan, niiden määrässä tai CV:n ulkoasussa.






Teollisen yhteiskunnan malli, jossa työtön hakee työtä toimivilta työmarkkinoilta ei toimi, jos toimivia työmarkkinoita ei ole. Tämä koskee erityisesti korkeastikoulutettuja, joilla on sellaista erikoisosaamista, mitä ei ole vielä täysimääräisesti kaupallistettu. Siksi korkeasti koulutetut tulee ottaa itse mukaan luomaan työpaikkoja.

Twitterissa on työttömät tohtorit ovat alkaneet järjestäytyä #tohtoriverkosto-hashtagin alle. Järjestäytymisen jälkeen seuraava askel olisi saada esimerkiksi #tohtoriverkosto:on osallistuminen osittain tai kokonaan korvaamaan perinteisen virallisen työnhakuvelvoitteen. Tärkeintä tässä on se, että tällainen toiminta saa yhteiskunnallisen hyväksynnän, että ne jotka siihen osallistuvat saavat hyväksynnän siitä, että yrittävät parhaansa, eikä sitä tuomita puuhasteluna. Tai kuten nykyään työttömyys tuomitaan. Hyväksyntä motivoi, se sallii innostumisen, ja on avain parempaan huomiseen.

Tabuna tässä on se, että korkeakoulutetuilla on usein sellaista näkemystä ja draivia, mitä muilla ei välttämättä ole. Sama malli ei toimi kaikille.

Ideaalitapauksessa työnhaut voidaan ulkoistaa tällaisille korkeasti koulutettujen emergentisti rakentuville verkostoille. Lopputuloksena voisi olla esimerkiksi kollegiaalisesti perustettu startup, jossa osallisilla on alle 30% omistusta ja kullakin eri osaamista voisi olla hyvä platformi tehdä fast prototypingia. Alle 30% siksi, että yrittäjäehdot eivät täyty, ja siksi, että silloin yritys todennäköisemmin tekee jotain uutta, kun siinä on eri ihmisiä mukana. Yhden tai kahden hengen yritykset, joita perustetaan olemassaolevan ammatin harjoittamista varten ovat siis asia erikseen.

Espoossa koetetaan tarttua härkää sarvista, mikä on erinomaista.
Espoo Microsoftin irtisanomisista 21.8.2015:
Työpaikkansa menettäneiden asiantuntemus käyttöön uusien työpaikkojen luomisessa

Korkeasti koulutettujen verkosto ei tarvitse rahoitusta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, joten sen käynnistäminen on vaivatonta. Verkostoon osallistuvat työttömät työnhakijat saavat nykyiset työttömyyskorvauksensa. Korvausperusteet voitaisiin katsoa uudestaan kun kollegiaalisen yrityksen liikevaihto ylittää arvonlisäveron huojennuksen alarajan (22.500 euroa) tai kun yritys alkaa maksaa palkkaa tai osinkoa.

Tällä hetkellä firman perustaminen tappaa sosiaalituet, joten näitä uusia työpaikkoja ei kannata (suurella) henkilökohtaisella riskillä edes yrittää luoda. Tehdään muutos.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sote-IT kuntoon hallitusohjelman kirjauksella


Digitalisaation edistäminen ja sähköisten palveluiden tehokkuuden nostaminen edellyttävät teknisten järjestelmien ja organisaatioiden samanaikaista nopeaa kehityssykliä. Tekniikan osalta kannattaa hyödyntää toimivia, useiden toimijoiden markkinoita. Mennyttä aikaa edustavat sellaiset monoliittiset tietojärjestelmät, jotka edellyttävät kaikkia organisaatioita asiakkaikseen järjestelmän toimimisen edellytyksenä. Sen sijaan modulaariset tietojärjestelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen pilkkomisen pienempiin osiin, niin että pk-yrityksetkin voivat osallistua kilpailutuksiin.

Modulaarisista järjestelmistä ehkä tunnetuin Viron X-Road järjestelmä on Suomea aikaansa edellä. Tätä järjestelmää ei ole suoraan otettu niin sanotulla Big Bang-tyylillä Suomeen, koska tällainen taktiikka sisältää huomattavia taloudellisia ja toiminnallisia riskejä. On kuitenkin niin, että kehitys voi edetä progressiivisesti kohti X-Roadia (tai kangertelevaa palveluväylää) ilman tätä Big Bang-taktiikkaa, missä kerralla laitetaan koko tekniikka toiseen muotoon. Tätä varten tarvitaan kansalliset tietojärjestelmämääritelmät (*).

Konkreettisesti tarvitaan seuraavanlainen kirjaus hallitusohjelmaan(**):

Otetaan käyttöön kansalliset tietojärjestelmämääritelmät, jotka koskevat valtion ja kuntien tarjoamia sähköisiä palveluita. Määritelmissä on (a) kansallisesti säilöttävän tiedon rakenne ja (b) tiedon siirtämiseen käytettävät rajapinnat organisaatioiden välillä (valtio, kunnat, kuntayhtymät, yksityiset palveluntuottajat). Määritelmiä hallinnoi valtionvarainministeriö tai muu valtioneuvoston osoittama taho. Määritelmiin siirtyminen on pakollista. Ylimenokaudella kunnille annetaan 2-5 vuotta siirtymäaikaa päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan määritelmiä, alkaen niiden asetuspäivästä.

Näin saadaan kaikki järjestelmät kommunikoimaan keskenään, niin että tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Terveysasemalta tai yksityiseltä lääkäriasemalta ei tarvitse enää lähettää postitse  potilastietoja yliopistolliseen sairaalaan. Lisäksi on tarkoitus pelastaa julkiset organisaatiot niin sanotusta yhden toimittajan loukusta, joka tyypillisesti perustellaan yhteensopimattomalla tekniikalla.

Kehityspolku on lähes riskitön, ja pitkällä tähtäimellä oleellisesti tehokkuutta parantava.

Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

(*): Määritelmät hyödyntävät teknisempiä niin sanottuja standardeja, joista vastaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.

(**): Teksti on vapaasti muokattavissa ja käytettävissä. Viilatkaa tarpeen mukaan. (Kenties hallitukseen tarvittaisiin kokonainen tiede- tai  tietoministeri?)