tiistai 11. elokuuta 2009

Loppukesän tunnelmat ja terveydenhoidon kriisi

Keväällä taloustaantuma aiheutti tarpeen äkillisille tasapainotusliikkeille kuntataloudessa. Olin mukana päättämässä sosiaali- ja terveyspuolen leikkauksista. Päätökset eivät olleet helppoja tai mukavia.

Suomalainen julkinen terveydenhoito on ollut mielestäni kriisissä jo 90-luvun alun lamasta saakka. Perusproblematiikka on yksinkertainen. Kokoajan markkinoille tulee parempia ja parempia hoitoja, jotka maksavat enemmän. Hoitojen ansiosta ihmiset elävät pidempään. Kuitenkaan terveyspuolen resurssit eivät kehity samaa tahtia, joten jossain vaiheessa on pakko alkaa joko priorisoimaan hoitoja tai päättää olla tarjoamatta joitain hoitoja julkisella puolella. Jos mitään ei tehdä, priorisointi tapahtuu sattuman kautta ja kokonaiskuvan kannalta epäedullisesti.

Hoitojen priorisointi kansantalouden kannattavuuden kannalta tarkottaisi nuoren ja työkykyisen väestön asettamista etusijalle. Toisaalta hoitojen rajaamista pois julkiselta puolelta on toteutettu esim. Kanadan mallissa, missä tiettyä hoitoa saa vain joko julkiselta tai yksityiseltä puolelta, mutta ei molemmista.

Mitä muita vaihtoehtoja meillä on?

Suuri osa KELA:n korvaamista lääkekuluista päätyy patentti- ja immateriaalioikeuksien kautta mm. amerikkalaisten lääkefirmojen taskuun. Haluan tukea liiketoimintaa, sillä talouden on oltava kunnossa, jotta voisimme ylipäätään käyttää mitään verorahoja. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä firmojen kannattaa tehdä tuottaaksen eniten voittoa. Haluammeko kannustaa immateriaalioikeuksien omistamista ja niiden puolustamista juridisin keinoin vai kehitystä ja uusien hoitojen syntyä?

Yritysten leipälaji on tuotteistaminen, markkinointi ja tuotteiden jakelu. Tieteellinen tutkimus taas sopii parhaiten yliopistoihin, missä tiedon jakamista ja edelleen kehittämistä arvostetaan. Yhteiskunnallista kehitystä pitäisi viedä siihen suuntaan, että tutkimus olisi julkisrahotteista ja yrityksissä tutkimuksen sijaan keskityttäisiin tuotteisiin.