maanantai 20. toukokuuta 2013
Tuottavuusohjelman loppuraportti, puhe kaupunginvaltuustossa
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Välillä tuntuu, että tämä valtuusto on hyvinkin viisas ja kauaksi katsova.
Vuonna 2010 julkaistu Reinhart-Rogoff-artikkeli, "Growth in a time of debt" eli kasvu velkavuosina, väitti että korkea julkisen velan aste tappaa bruttokansantuotteen kasvun ja on sikäli hyvin haitallinen. Tänä vuonna väitöskirjaa tekevä Herndon professorien Ash ja Pollin kanssa osoittivat tämän tuloksen vääräksi ja näyttivät että korkea julkinen velkaantumisen aste ei estäkään bruttokansantuotteen kasvua.
Kaupunkikonsernin 1,5 miljardin euron velkataakasta voisi päätellä, että päätöksiä tämän uusimman havainnon pohjalta on tehty jo hyvän aikaa tässä salissa.
Kaupunkia johdettaessa on kiinnitettävä huomio kahteen talousasiaan: ensinnä on elinvoiman kasvattaminen ja toisena julkisen sektorin tehostaminen.
Elinvoiman kasvattaminen liittyy pääosin kaupunkisuunnitteluun, mutta osaltaan myös siihen, miten kaupunki järjestää palvelunsa. Tarkoitan tällä, että kaupungin ei tarvitse itse tuottaa kaikkia palveluita. Terveyskeskusten ongelmalliseen tilanteeseen päätettiin viime vuonna hakea ratkaisua perustamalla Espooseen yksityinen terveysasema.
Jo nyt, alustavien tietojen mukaan, tilanne näyttää lupaavalta. Myös terveyspalveluiden johtaminen, jossa on koettu olevan vaikeuksia, on saanut uutta puhtia, kun Eetu Salunen kääri hihansa tammikuussa, ja otti tilanteen haltuun lupaamalla julkisesti Länsiväylässä laittaa asiat kuntoon vuoden sisällä.
Kaupungin talous on niukasti tasapainossa, kiitos viime valtuustokaudella tehtyjen napakoiden linjausten ja niiden virkamiestyönä tehdyn jalkauttamisen.
Vuonna 2009 valtuusto päätti tuottavuusohjelmasta, jonka tavoite oli parantaa kaupungin tuottavuutta 2,5% joka vuosi, neljän vuoden ajan.
Hyvät valtuutetut,
Kannoimme vastuuta tästä yhteisestä päätöksestä niin kaupunginhallituksessa kuin lautakunnissa.
Nyt käsissämme on tämän tuottavuusohjelman loppuraportti. Siitä oleellisesti puuttuu yhteenveto, josta voisimme kootusti lukea miten hyvin onnistuimme kantamaan vastuuta tuottavuuden parantamisessa. Ylsimmekö tuohon 2,5% per vuosi?
No, ei hätää. Sain jo kaupunginjohtajalta suullisen lupauksen, että yhteenveto toimitetaan pikaisesti kaupunginhallitukselle.
-----
Puhe pidetty:
20.5.2013 Espoon kaupunginvaltuustossa
Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen (kok)
perjantai 17. toukokuuta 2013
SOTE-uudistuksen määritelmät
Laitan tämän sote-uudistusta koskevan tekstin tänne talteen, niin sen kehitystä voi myöhemmin seurata. Loppu on suoraa lainausta:"
Sosiaali
- ja terveysministeriö on koostanut sote-sanaston, jossa on määritelty
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen valmistelussa
tarvittavat käsitteet.
Käsitteitä täsmennetään ja työn kuluessa.
STM:n sote-sanasto:
Sote
Sosiaali- ja terveydenhuolto
Sote-integraatio
Sosiaali-
ja terveydenhuollon järjestämisvastuun organisointi mahdollisimman
laajasti samalle taholle. Integraatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä
hallinnollista ratkaisua, ei organisaatioiden välistä yhteistyötä.
Integraation tavoitteena on saada sosiaali- ja terveydenhuollon
päätöksenteko, johtaminen ja rahoitus mahdollisimman selkeästi yhdelle
alueensa väestöstä vastaavalle taholle.
Järjestämisvastuu
Järjestämisvastuulla
tarkoitetaan oikeudellista vastuuta siitä, että lailla säädetyt
palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi.
Järjestämisvastuussa oleva kunta tai muu toimija vastaa siitä, että
ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut laadukkaasti ja oikea-aikaisesti.
Nykyisin:
Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii
perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta, on oltava vähintään noin
20 000 asukasta, jollei kuntaa koske kunta- ja palvelurakenteesta
annetun lain poikkeusperuste. Kunnan on kuuluttava erikoissairaanhoidon
järjestämiseksi johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään.
Sairaanhoitopiirejä on yhteensä 20. Kehitysvammaisten erityishuollon
järjestämistä varten maa on jaettu 15 erityishuoltopiiriin. Kårkulla
samkommun -kuntayhtymä vastaa lisäksi ruotsinkielisen väestön
erityishuollon järjestämisestä.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus:
Järjestämisvastuussa ovat asukasmäärältään tietynsuuruiset kunnat,
perustason alueet ja sote-alueet (laaja perustaso). Järjestämisvastuun
laajuus on erilainen erisuuruisilla kunnilla. Pienimmillä alle 20 000
asukkaan kunnilla ei ole lainkaan järjestämisvastuuta. Perustason
alueilla järjestämisvastuu on pääsääntöisesti yhdenmukainen eli rajautuu
peruspalveluihin, mutta voi olla poikkeusperustein laajempikin.
Kaikilla sote-alueilla on pääsääntöisesti samanlainen järjestämisvastuu,
se kattaa kaikki lakisääteiset sote-palvelut. Järjestämisvastuun
kantajista säädetään valmisteilla olevassa uudessa järjestämislaissa.
Tuottamisvastuu
Järjestämisvastuussa
oleva kunnan, yhteistoiminta-alueen ja sairaanhoitopiirin tulee
huolehtia siitä, että tarvittavia palveluja on saatavilla. Järjestäjällä
ei kuitenkaan ole velvoitetta itse tuottaa kaikkia palveluja.
Järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä voi tuottaa palveluja
myös yhdessä toisten järjestämisvastuussa olevien toimijoiden kanssa
sekä ostaa palveluja toiselta kunnalta, yksityiseltä palvelujen
tuottajalta tai valtiolta sekä antamalla palvelun käyttäjälle
palvelusetelin.
Palvelujen hankkiminen muualta ei kuitenkaan poista järjestämisvastuussa olevalta kunnalta vastuuta siitä, että kunnan asukkaat saavat lakisääteiset palvelut. Jos palvelun tuottaja ei kykene vastaamaan velvoitteistaan, järjestämisvastuussa olevan kunnan on huolehdittava siitä, että palvelut hankitaan jostain muualta.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Silloin kun kunta, perustason alue tai sote-alue ei pysty itse tuottamaan järjestämisvastuullaan olevia palveluja, sen pitää ostaa palvelut toiselta sote-alueelta.
Palvelujen hankkiminen muualta ei kuitenkaan poista järjestämisvastuussa olevalta kunnalta vastuuta siitä, että kunnan asukkaat saavat lakisääteiset palvelut. Jos palvelun tuottaja ei kykene vastaamaan velvoitteistaan, järjestämisvastuussa olevan kunnan on huolehdittava siitä, että palvelut hankitaan jostain muualta.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Silloin kun kunta, perustason alue tai sote-alue ei pysty itse tuottamaan järjestämisvastuullaan olevia palveluja, sen pitää ostaa palvelut toiselta sote-alueelta.
Rahoitusvastuu
Rahoitusvastuu määrittää sen, millä taholla on vastuu lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamisesta.
Nykyisin: Suomessa rahoitusvastuu on lähtökohtaisesti aina kunnilla. Rahoitusvastuu liittyy järjestämisvastuuseen ja ne ovat pääsääntöisesti samalla taholla, kunnalla. Kuitenkin nykyisin rahoitusvastuu ja järjestämisvastuu eroavat niissä tapauksissa, joissa järjestämisvastuu on siirretty suoraan lain perusteella (esim. sairaanhoitopiiri) tai laissa olevan säännöksen perusteella kuntayhtymälle (kansanterveystyön kuntayhtymä) tai isäntäkunnalla (paras-laki). Näissäkin tapauksissa rahoitusvastuu on kunnalla. Kunnat rahoittavat toiminnan kunnallisveron tuotolla, valtionosuuksilla, asiakasmaksuilla sekä pienessä määrin muilla toiminnasta saatavilla tuloilla.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Kunnalla on rahoitusvastuu sote-palveluista. Tämä koskee myös alle 20 000 asukkaan kuntia, joilla ei ole itsenäistä järjestämisvastuuta. Rahoitusvastuun toteuttamiseksi kunta saa valtionosuutta. Rahoitusmalli selkiytetään jatkovalmistelussa.
Nykyisin: Suomessa rahoitusvastuu on lähtökohtaisesti aina kunnilla. Rahoitusvastuu liittyy järjestämisvastuuseen ja ne ovat pääsääntöisesti samalla taholla, kunnalla. Kuitenkin nykyisin rahoitusvastuu ja järjestämisvastuu eroavat niissä tapauksissa, joissa järjestämisvastuu on siirretty suoraan lain perusteella (esim. sairaanhoitopiiri) tai laissa olevan säännöksen perusteella kuntayhtymälle (kansanterveystyön kuntayhtymä) tai isäntäkunnalla (paras-laki). Näissäkin tapauksissa rahoitusvastuu on kunnalla. Kunnat rahoittavat toiminnan kunnallisveron tuotolla, valtionosuuksilla, asiakasmaksuilla sekä pienessä määrin muilla toiminnasta saatavilla tuloilla.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Kunnalla on rahoitusvastuu sote-palveluista. Tämä koskee myös alle 20 000 asukkaan kuntia, joilla ei ole itsenäistä järjestämisvastuuta. Rahoitusvastuun toteuttamiseksi kunta saa valtionosuutta. Rahoitusmalli selkiytetään jatkovalmistelussa.
Valtionosuus
Valtion
kunnalle lain perusteella maksama rahoitus, jolla katetaan osa
lakisääteisten palvelujen kustannuksista. Valtionosuuden
laskentaperusteissa huomioidaan mm. eräitä väestön palvelutarpeeseen
liittyviä tekijöitä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuus on koko
maan tasolla noin 31 prosenttia toiminnan kunnille aiheuttamista
kustannuksista. Kunnittain osuus vaihtelee huomattavasti. Loput
keskimäärin 69 prosenttia kustannuksista kunnat kattavat kunnallisveron
tuotolla ja asiakasmaksuilla sekä mahdollisilla muilla tuloilla.
ASUKASLUKUPERUSTE / Väestöpohjavaatimus
Väestöpohja tarkoittaa kunnan asukaslukua tai sote-alueeseen kuuluvien kuntien yhteenlaskettua väestömäärää.
Nykyisin: Sosiaali- ja terveyspalveluja voivat järjestää kaikenkokoiset kunnat. Kuitenkin nykyisistä 304 kunnasta vain 90 järjestää sote-palvelunsa itse, muut kunnat ovat mukana yhteistoiminta-alueissa tai kuntayhtymissä. Sairaanhoitopiirit ovat kaikkien kuntien puolesta järjestämisvastuussa erikoissairaanhoidon palveluista.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu määräytyy kunnan asukasluvun mukaan. Alle 20 000 asukkaan kunnalla ei ole oikeutta järjestää sote-palveluja, vaan kunnan on kuuluttava perustason alueeseen tai sote-alueeseen. Vähintään noin 20 000 - 50 000 asukkaan kunnalla voi järjestää itse perustason sosiaali- ja terveyspalvelut eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kunnan on kuuluttava sote-alueeseen muiden sote-palvelujen järjestämiseksi (mm. erikoissairaanhoito). Vähintään noin 50 000 asukkaan kunta voi järjestää itse laajan perustason sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toimia sote-alueen vastuukuntana, jos sillä on riittävä kantokyky.
Yksittäistapauksissa on kuitenkin mahdollista poiketa asukaslukuperusteista (mm. kielelliset oikeudet).
Nykyisin: Sosiaali- ja terveyspalveluja voivat järjestää kaikenkokoiset kunnat. Kuitenkin nykyisistä 304 kunnasta vain 90 järjestää sote-palvelunsa itse, muut kunnat ovat mukana yhteistoiminta-alueissa tai kuntayhtymissä. Sairaanhoitopiirit ovat kaikkien kuntien puolesta järjestämisvastuussa erikoissairaanhoidon palveluista.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu määräytyy kunnan asukasluvun mukaan. Alle 20 000 asukkaan kunnalla ei ole oikeutta järjestää sote-palveluja, vaan kunnan on kuuluttava perustason alueeseen tai sote-alueeseen. Vähintään noin 20 000 - 50 000 asukkaan kunnalla voi järjestää itse perustason sosiaali- ja terveyspalvelut eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kunnan on kuuluttava sote-alueeseen muiden sote-palvelujen järjestämiseksi (mm. erikoissairaanhoito). Vähintään noin 50 000 asukkaan kunta voi järjestää itse laajan perustason sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toimia sote-alueen vastuukuntana, jos sillä on riittävä kantokyky.
Yksittäistapauksissa on kuitenkin mahdollista poiketa asukaslukuperusteista (mm. kielelliset oikeudet).
Kantokyky
Sosiaali-
ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kantokyvyllä
tarkoitetaan järjestämisvastuun kantajan (kunnan tai sote-alueen)
sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat suoriutumiseen tästä
tehtävästä. Näitä ovat esimerkiksi
• väestöpohja
• talouden vakaus ja kestävyys
• riittävä osaaminen
• henkilöstön saatavuus
• sosiaali- ja terveydenhuollon infrastruktuuri (tila- ja laiteresurssit).
Kantokyvyn tulee olla riittävä suhteessa väestön palvelutarpeisiin ja alueen erityisolosuhteisiin. Alueen väestön pitää saada palvelut yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Alueen kuntien kesken ei saa syntyä ns. kilpavarustelua (päällekkäisten palvelujen toteuttamista ilman riittävää tarvetta/kysyntää).
• väestöpohja
• talouden vakaus ja kestävyys
• riittävä osaaminen
• henkilöstön saatavuus
• sosiaali- ja terveydenhuollon infrastruktuuri (tila- ja laiteresurssit).
Kantokyvyn tulee olla riittävä suhteessa väestön palvelutarpeisiin ja alueen erityisolosuhteisiin. Alueen väestön pitää saada palvelut yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Alueen kuntien kesken ei saa syntyä ns. kilpavarustelua (päällekkäisten palvelujen toteuttamista ilman riittävää tarvetta/kysyntää).
Palvelurakenne
Palvelurakenteella
tarkoitetaan hallinnollis-organisatorista rakennetta, jonka mukaisesti
lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuolto tulee järjestää.
Tulevaisuudessa palvelurakenne koostuu kunnista, sote-alueista ja
erityisvastuualueista, ja siitä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämistä koskevassa laissa. (Termiä palvelurakenne on aiemmin
käytetty kuvaamaan sitä, millaisia palveluja ja miten toteutettuna
järjestetään; esimerkiksi laitoshoito, avohoito, palveluasuminen, kotiin
järjestettävät palvelut.)
Peruspalvelut ja perustason palvelut
Yleiskäsitteenä:
Peruspalveluilla tarkoitetaan useimmiten kuntien tai kuntien
yhteistoimintaorganisaatioiden lakisääteisiä sosiaali- ja terveystoimen
sekä sivistystoimen palveluja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon käsitteenä: Perustason
palveluilla tarkoitetaan kunnan tai kuntien yhteistoiminta-alueen
järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja
(perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto pois lukien kehitysvammaisten
erityishuolto).
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Perustason palvelut sisältävät nykyiset perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut. Alle 20 000 asukkaan kunta ei voi järjestää itse perustason palveluja, vaan kunnan on kuuluttava perustason alueeseen tai sote-alueeseen.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Perustason palvelut sisältävät nykyiset perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut. Alle 20 000 asukkaan kunta ei voi järjestää itse perustason palveluja, vaan kunnan on kuuluttava perustason alueeseen tai sote-alueeseen.
Laajan perustason palvelut (sote-ALue)
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus:
Laaja perustaso on sosiaali- ja terveydenhuollon uudenlainen
järjestämisvastuun kokonaisuus. Laajan perustason palvelut järjestää
sote-alue tai riittävän vahva kunta linjausten mukaisesti. Laaja
perustaso sisältää kaikki lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Näin ollen siihen kuuluu perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen lisäksi
koko erikoissairaanhoito ja kehitysvammaisten erityishuolto.
Erityistason palvelut
Nykyisin:
Sairaanhoitopiirien kuntayhtymien yliopistollisissa ja muissa
keskussairaaloissa tarjoamia laajan väestöpohjan keskitettäviä
palveluja. Myös kehitysvammahuollon kuntayhtymien tarjoamat ja jotkut
päihdehuollon palvelut kuuluvat tähän ryhmään.
Perusterveydenhuolto
Kunnan
tai yhteistoiminta-alueen järjestämisvastuulla olevat lakisääteiset
terveydenhuollon palvelut (käytännössä lähinnä terveyskeskusten
toiminta).
Lähipalvelu
Lähipalvelu
Yleisimmin
sillä tarkoitetaan usein käytettyjä palveluja, joita useimmat ihmiset
tarvitsevat elämänsä varrella. Lähipalvelut toteutuvat potilaan ja
asiakkaan arjessa ja ovat kohtuullisen helposti saavutettavissa.
Lähipalvelut sijaitsevat yleensä joko melko lähellä useimpia ihmisiä tai
ne tuodaan potilaan tai asiakkaan arkeen sähköisillä välineillä tai
liikkuvina palveluina. Sote-uudistuksessa on tarkoitus muodostaa
riittävän kantokykyisiä palvelujen järjestäjiä erityisesti turvaamaan
lähipalvelut.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Palvelut on järjestettävä kaikille perustason alueen ja sote-alueen asukkaille yhdenvertaisesti ja lähipalvelujen saatavuus on turvattava. Perustason alueiden ja sote-alueiden on laadittava suunnitelma lähipalvelujen toteuttamisesta.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Palvelut on järjestettävä kaikille perustason alueen ja sote-alueen asukkaille yhdenvertaisesti ja lähipalvelujen saatavuus on turvattava. Perustason alueiden ja sote-alueiden on laadittava suunnitelma lähipalvelujen toteuttamisesta.
Sote-alue
Kuntien muodostama sosiaali- ja terveydenhuoltoalue.
Nykyisin: Paras-puitelain mukaan perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät pitää järjestää vähintään noin 20 000 asukkaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Kunnat muodostavat perustason alueita ja sote-alueita väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Sote-alue järjestää jäsenkunnilleen laajan perustason palvelut eli kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut (nykyiset terveyskeskuspalvelut, sosiaalihuollon sekä erikoissairaanhoidon). Pääsääntöisesti sote-alue toteutetaan hallinnollisesti vastuukuntamallilla. Ainakin yhden kunnan asukasluvun pitää olla vähintään 50 000 asukasta. Sote-alue voidaan muodostaa myös työssäkäyntialueelle. Tällöin alueeseen kuuluvien kuntien yhteenlasketun asukasluvun on oltava vähintään noin 50 000. Lisäksi alueen kantokyvyn on oltava riittävä (ks. kantokyky).
Sote-alue järjestää kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut alueeseen kuuluville kunnille. Poikkeuksena tästä ovat ne vähintään noin 20 000 - 50 000 asukkaan kunnat, joilla on oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut sekä joitakin peruserikoissairaanhoidon palveluja. Näille kunnille sote-alue järjestää muut sote-palvelut. Silloin kun sote-alue ei pysty itse tuottamaan palveluja, sen tulee hankkia palvelut muilta sote-alueilta. Sote-alueen päätökset tehdään kuntien yhteisessä toimielimessä.
Vastuukunta
Nykyisin: Paras-puitelain mukaan perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät pitää järjestää vähintään noin 20 000 asukkaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Kunnat muodostavat perustason alueita ja sote-alueita väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Sote-alue järjestää jäsenkunnilleen laajan perustason palvelut eli kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut (nykyiset terveyskeskuspalvelut, sosiaalihuollon sekä erikoissairaanhoidon). Pääsääntöisesti sote-alue toteutetaan hallinnollisesti vastuukuntamallilla. Ainakin yhden kunnan asukasluvun pitää olla vähintään 50 000 asukasta. Sote-alue voidaan muodostaa myös työssäkäyntialueelle. Tällöin alueeseen kuuluvien kuntien yhteenlasketun asukasluvun on oltava vähintään noin 50 000. Lisäksi alueen kantokyvyn on oltava riittävä (ks. kantokyky).
Sote-alue järjestää kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut alueeseen kuuluville kunnille. Poikkeuksena tästä ovat ne vähintään noin 20 000 - 50 000 asukkaan kunnat, joilla on oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut sekä joitakin peruserikoissairaanhoidon palveluja. Näille kunnille sote-alue järjestää muut sote-palvelut. Silloin kun sote-alue ei pysty itse tuottamaan palveluja, sen tulee hankkia palvelut muilta sote-alueilta. Sote-alueen päätökset tehdään kuntien yhteisessä toimielimessä.
Vastuukunta
Vastuukunta
huolehtii muiden kuntien puolesta lakisääteisten palvelujen
järjestämisestä. Vastuukuntamallin vaihtoehtona on kuntayhtymä. Nykyisin
vastuukunnasta on säännöksiä paras-laissa ja kuntalaissa.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Perustason alueella järjestämisvastuu on vastuukunnalla. Vähintään noin 20 000 asukkaan kunta voi toimia perustason alueen vastuukuntana. Sote-alueella järjestämisvastuu on pääsääntöisesti vastuukunnalla. Sote-alueen vastuukunnan asukasluvun pitää olla pääsääntöisesti vähintään noin 50 000. Lisäksi sen pitää olla maakunnan keskuskaupunki tai se on luontaiseen työssäkäyntialueeseen perustuva vahva peruskunta, jolla on palvelujen järjestämisen edellyttämä kantokyky. Vastuukunnan on järjestettävä palvelut yhdenvertaisesti alueen kunnille.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Perustason alueella järjestämisvastuu on vastuukunnalla. Vähintään noin 20 000 asukkaan kunta voi toimia perustason alueen vastuukuntana. Sote-alueella järjestämisvastuu on pääsääntöisesti vastuukunnalla. Sote-alueen vastuukunnan asukasluvun pitää olla pääsääntöisesti vähintään noin 50 000. Lisäksi sen pitää olla maakunnan keskuskaupunki tai se on luontaiseen työssäkäyntialueeseen perustuva vahva peruskunta, jolla on palvelujen järjestämisen edellyttämä kantokyky. Vastuukunnan on järjestettävä palvelut yhdenvertaisesti alueen kunnille.
Kuntayhtymä
Kuntayhtymä
on kuntalain mukainen kuntien yhteistoimintaorganisaatio. Kuntayhtymä
voi olla lakiin perustuva, kuten esimerkiksi sairaanhoitopiiri, tai
kuntien vapaaehtoisesti perustama. Kunnat osallistuvat kuntayhtymän
hallintoon ja päätöksentekoon siten kuin kuntayhtymän perussopimuksessa
on sovittu. Kuntayhtymä on viranomainen samoin kuin kunta ja se voi
itsenäisesti tehdä oikeustoimia ja omistaa omaisuutta.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Sote-alueen kunnat voivat sopia kuntayhtymämallin käyttöönotosta vastuukuntamallin sijasta, jos maakunnan keskuskaupungin tai laajan tason vastuukunnan väestö on alle puolet laajan perustason väestöpohjasta ja vastuukunnalla ei ole riittävä kantokykyä vastata laajasta perustasosta. Kuntayhtymässä äänivalta määräytyy kunnan asukasluvun perusteella.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Sote-alueen kunnat voivat sopia kuntayhtymämallin käyttöönotosta vastuukuntamallin sijasta, jos maakunnan keskuskaupungin tai laajan tason vastuukunnan väestö on alle puolet laajan perustason väestöpohjasta ja vastuukunnalla ei ole riittävä kantokykyä vastata laajasta perustasosta. Kuntayhtymässä äänivalta määräytyy kunnan asukasluvun perusteella.
Erva / Erityisvastuualue
Nykyisin: Sairaanhoitopiirit
muodostavat hallinnollisesti viisi erityisvastuualuetta.
Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirit tekevät keskenään
terveydenhuoltolain mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen.
Kullakin erityisvastuualueella on lääkärikoulutusta antava
lääketieteellinen tiedekunta ja yliopistollinen keskussairaala: HYKS,
KYS, TaYS, TYKS, OYS). Erva-alueilla ei ole sosiaalihuollon tehtäviä.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Erva on sote-alueiden yhteistyöelin (viisi kappaletta), jonka hallintamalli on kuntayhtymä. Jokainen sote-alue kuuluu ervaan. Uuden sote-ervan keskeisenä tehtävänä on turvata yhdenvertaisuus keskitettävissä palveluissa ja ohjata voimavaroja tarkoituksenmukaisesti niin, että vältetään palvelujen päällekkäisyydet ja kilpavarustelu. Erityisvastuualueilla on myös sosiaalihuollon tehtäviä. Sote-alueiden pitää sopia järjestämissopimuksella siitä, miten lakisääteinen erva-alueen yhteistyö toteutetaan.
Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Erva on sote-alueiden yhteistyöelin (viisi kappaletta), jonka hallintamalli on kuntayhtymä. Jokainen sote-alue kuuluu ervaan. Uuden sote-ervan keskeisenä tehtävänä on turvata yhdenvertaisuus keskitettävissä palveluissa ja ohjata voimavaroja tarkoituksenmukaisesti niin, että vältetään palvelujen päällekkäisyydet ja kilpavarustelu. Erityisvastuualueilla on myös sosiaalihuollon tehtäviä. Sote-alueiden pitää sopia järjestämissopimuksella siitä, miten lakisääteinen erva-alueen yhteistyö toteutetaan.
Sairaanhoitopiirit
Nykyisin:
Suomessa on 20 sairaanhoitopiiriä, jotka ovat kuntien omistamia ja
rahoittamia kuntayhtymiä. Sairaanhoitopiireillä on lakisääteinen
järjestämisvastuu jäsenkuntien erikoissairaanhoidon palveluista. Ne myös
tuottavat itse suurimman osan palveluistaan.Kunta-sote -koordinaatioryhmän linjaus: Sairaanhoitopiirien järjestämisvastuu lakkaa vuoden 2016 lopussa ja siirtyy perustettaville sote-alueille. Myös yliopistosairaalat siirtyvät sote-alueiden omistukseen. Uudistuksen jatkovalmistelussa ratkaistaan se, miten hoidetaan sairaanhoitopiirien henkilöstön, omaisuuden ja vastuiden asema.
"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)