Ajatuksia päivähoidosta

Siinä mielessä en ole poikkeuksellinen nuori mies, että koko sosiaalisektori oli minulle lähinnä musta aukko eli tuntematon alue - viime vuodenvaihteeseen asti. Sitten minut valittiin pitämään huolta Espoon kaupungin sosteriasioista*. Kyllä, olin osoittanut kiinnostukseni, sillä onhan kyseessä iso bisnes (n. 750 miljoonaa euroa vuodessa) sekä aiheen mystisyys kiehoi minua. Alkoi hurja perehtyminen, päivähoidosta terveysasioihin ja edelleen palvelukoteihin. (*soster = sosiaali- ja terveys, näin meidän asiantuntijoiden kielellä)

Päivähoito on olennainen osa kunnallisia palveluja, sekä kunnallispolitiikka. Vai onko? Eihän tällaisella peruspalvelulla saisi harrastaa likaista kähmintää ja lehmänkauppoja, mitä politiikassa harva se päivä tapahtuu. Silti kunnallispoliitikot näitä asioita hoitavat, ne penteleet! Mitä poliittisia jännitteitä päivähoidossa muka sitten voisi olla? Mietitäänpä seuraavia väitteitä.

Päivähoito on:

- subjektiivinen oikeus eli vanhemmilla on aina oikeus laittaa lapsensa päivähoitoon, jos he niin haluavat
- välttämätön lasten sosiaaliselle kehitykselle
- huono, laitosmainen tai jopa fasistinen systeemi, joten parempi paikka lapselle on kotona .
- tärkeää työtä, johon vaaditaan korkeakoulututkinto ja siitä pitää siksi maksaa samaa palkkaa kuin mitä muut korkeakoulutetut saavat**
- kaupungille kallis järjestelmä, ja olisi parempi jos suurempi osa vanhemmista hoitaisi lapsensa kotona. Lisäksi päivähoito pitäisi olla tarveriippuvaista, että kotona olevat vanhemmat eivät turhaan kuormittaisi kunnan taloutta!

(**: Tarkemmat speksit kertovat, että koulutusasteita on useampi.)

Aika hurjia väitteitä suuntaan ja toiseen, etten sanoisi. Jäsennellään näitä väittämiä. Mitä näkökulmia ne edustavat? Päivähoito on:

- subjektiivinen oikeus eli vanhemmilla on aina oikeus laittaa lapsensa päivähoitoon, jos he niin haluavat (vanhempien subjektiivinen näkökulma)
- välttämätön lasten sosiaaliselle kehitykselle (pedagoginen näkökulma)
- huono, laitosmainen tai jopa fasistinen systeemi, joten parempi paikka lapselle on kotona. (kilpaileva pedagoginen näkökulma)
- tärkeää työtä, johon vaaditaan korkeakoulututkinto ja siitä pitää siksi maksaa samaa palkkaa kuin mitä muut korkeakoulutetut saavat (tasa-arvonäkökulma)
- kaupungille kallis järjestelmä, ja olisi parempi jos suurempi osa vanhemmista hoitaisi lapsensa kotona. Lisäksi päivähoito pitäisi olla tarveriippuvaista, että kotona olevat vanhemmat eivät turhaan kuormittaisi kunnan taloutta! (kaupungin subjektiivinen näkökulma)

No justiinsa joo, ota tästä nyt selvä. Väitteethän ovat kertakaikkiaan ristiriidassa keskenään. Pitäisikö näistä nyt muodostaa kompromissi? Sellainen missä kaikkien näkökulmien edustajat häviävät. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta kukaan ei kokonaan. Kuka sitten häviää enemmän ja kuka vähemmän? No, se on politiikkaa.

Omat arvoni

Entäs minä sitten? Miten omat arvoni heijastuvat näihin väitteisiin.

Kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos siihen vain on kaupungilla varaa. Näinpä juuri, turvaudun poliitikkomaiseen ehdolliseen lausahdukseen, sillä subjektiivisen oikeuden poisto ei vaaranna kenenkään henkeä, kuten jotkut muut sosterialan supistukset voivat tehdä. Erilaisista valinnaisista hoitomuodoista (päiväkoti, perhepäivähoito, kunnallinen, yksityinen jne.) vanhemmat voivat mielestäni vapaasti päättää minkälaisen he lapselle haluavat.

No mitenkäs, kannatanko tasa-arvoa? Pitäisikö kaikkien korkeakoulutettujen palkat olla yhtä suuret? Valitettavasti en usko, että tähän koskaan päästäisiin. Mielestäni markkinatalous antaa tähän hyvän selityksen, nimittäin päiväkodin kasvatushenkilöt kilpailevat kotiäitien kanssa kustannustehokkuudesta. Tämä on se, mikä näkyy palkkatasossa. Kaupungille vain on edullisempaa maksaa vanhemmille tukia Espoo-lisällä (~8000e/vuosi, ja mainittakoon vielä että vaikka rahat tulevat KELAn kautta, ne ovat silti kunnan rahoja), kuin maksaa lapsen päivähoito (~13000e/vuosi). Yksityisellä puolella työskentelevät (tekniikan yms.) korkeakoulutetut kilpailevat vain keskenään, ja sitä kautta asettavat omalle työlleen arvon, joka historiallisesti on ollut suurempi. Maailma ei kuitenkaan ole ihan näin raadollinen, sillä ammattiyhdistykset ja valtio ovat myös mukana muodostamassa työehtosopimusta, joka taas vaikuttaa palkkasummaan.

Ei hitto vie, kokoomus ja kovat arvot! Tätäkö se on? Itse asiassa kuvasin palkan suhteen vain nykytilanteen, sen mikä on edellä esittämieni näkökulmien kompromissi. Akateemisesti mielenkiintoinen, mutta toisille tunteet esillenostava asia.