Valtion virkamieskoneisto on pitänyt hyvin lakia ja järjestystä yllä. Lainsäätö- ja toimeenpanovallan piirissä on siis voitu luottaa siihen, että mikä tahansa laki tai toimeksianto on toteutettavissa. Tästä seurauksena virkamieskoneisto on alettu nähdä eräänlaisena mustana laatikkona, joka ottaa sisään toimeksiantoja ja suoltaa nikottelematta ulos niiden toteutuksen.
Ongelmallisia tilanteita on alkanut ilmaantua, kun oletusta on ryhdytty soveltamaan tietotekniikkaan liittyviin asioihin. Suuri osa internetin sisällöstä sijaitsee palvelimilla, jotka ovat Suomen rajojen ulkopuolella, poliisin toimivallan ulottumattomissa. Toimivallan puutteesta seuraa turhautumista, joka valitettavan usein näkyy yrityksenä paikata varsinaisten ongelmien näkyviä oireita demokratiaan kuulumattomalla työkalulla, sensuurilla. Sen sijaan, että sensuuria käytetään oireiden peittämiseen, tulisi keskittyä itse ongelmien ratkaisemiseen kansainvälisellä kentällä, tekemällä yhteistyötä muiden valtioiden virkamiesten kanssa.
Muiden keinojen puuttuessa virkavallan avuksi on valjastettu tietoliikenneyhteyksiä tarjoavia yrityksiä. Yhteiskuntavastuun jakaminen ilman valvontaa on arveluttavaa, sillä mikään virkamiestaho ei kontrolloi toiminnan lainmukaisuutta. Valitusoikeutta ei ole.
Kyvyttömyys asioiden hoitamiseen pitäisi ensin myöntää, jotta tilannetta voitaisiin parantaa. Ongelmien lakaiseminen maton alle sensuurin keinoin vain pahentaa tilannetta, kun ongelmat poistuvat yleisestä tietoisuudesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti