On sanottu, että demokratian pahin vihollinen olisi gallup-kysely. Väite pohjautuu ajatukseen, että tehtäessä poliittisia linjauksia kysytään ensin gallupin avulla kansalta mitä se tahtoo, ja sitten vasta julkistetaan oma kampanja. Tällainen populistimainen lähestymistapa on varmasti enemmän tai vähemmän käytössä yhdysvalloissa vellovassa kamppailussa. Populistin kampanja on myrkkyä äänestäjille vaalien jälkeen. Sitoutuminen linjoihin on vaikeaa, jos ne eivät ole luonteenomaisia tai pahimmassa tapauksessa, jos niihin ei itse usko.
Suomen kuntavaalioloihin gallup-pohjainen menettelytapa onneksi tuskin soveltuu: kustannustehokkuus saavutetaan lähinnä suurissa piireissä (etenkin silloin kun vaaliohjelma ei ole vielä julkinen). Jonkinlaista taktikointia voi kuitenkin täälläkin päin harrastaa. Esimerkiksi jos luottaa suurimman osan ihmisistä katsovan vaalikoneita vasta viime tingassa, voi rauhassa katsoa ensin muiden ehdokkaiden vastaukset, ja sitten vasta positioida itsensä. Tämä viivytystaktiikka on oivallinen muista oman puolueen ehdokkaista differentioitumiseen eli erottumiseen. Ihan villiksi ei kuitenkaan voi tai kannata ryhtyä, sillä viimeistään ryhmäkuri palauttaa pahimmat sooloilijat takaisin ruotuun.
Vaalikoneiden pitkitettyä vastausmahdollisuutta olisi ehkä syytä harkita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti