Koulut kuntoon!

Homekoulut on syytä korjata ja kaikille turvata terveet oppimis ja -työskentelytilat.

Tilannekuva Espoosta

Loppuvan valtuustokauden alussa kaupunki korjasi/uudisrakensi noin 2 koulua vuodessa, ja kun kouluja on yli 100 niin sehän on mahdoton yhtälö, että jokainen koulu kestäisi 50 vuotta ilman operaatioita. Tämän lisäksi "korjausvelkaa" on pitkältä ajalta, eli kouluja pitäisi saada kuntoon 4-6 kpl vuositahdilla. Haasteena on paitsi ylimenokauden resurssointi, erityisesti resurssien hukkaaminen, johon pitää pureutua. Kokoomus harkitsee johtoroolin eli kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaoston puheenjohtajuuden ottamista vaalien jälkeen itselleen, jotta hommaan saadaan lisävauhtia. Kirjoitan tämän näin kaupunginhallituksen jäsenenä.  

Tulevat toimet ja tahtotila

Itselleni koulujen (ja muidenkin sisätilojen) kunto on ensiarvoisen tärkeä asia. Olen itse onnistunut välttämään sairaat tilat. Nopea rahoitus hoidetaan lainalla, ja pitkällä aikavälillä suunnittelu- ja rakennusprosessit otetaan kokonaisuutena haltuun.

Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo


PS. Seuraavaksi Espoon Kokoomuksen viime kauden aikaansaannoksia ja suunnitelmia tulevalle kaudelle. Mitä on tehty tällä valtuustokaudella?

Lähihistoriaa ja saavutuksia

1. vastuunjako on selkiytetty (mutta se edellyttää, että rehtorit reklamoivat ongelmista ensin tilakeskukseen kuten vuokralaisen kuuluu)
2. vastuu korjaus- että rakennusprosesseista on tilakeskuksella
3. vastuu väistötilojen järjestämisestä on tilakeskuksella; väistötilojen kulut peritään hallintokunnalta, mikä on väärin; toisaalta on mahdollista käyttää kalliita lyhytaikaisia väistötiloja tai edullisempia pysyviä väistötiloja
4. viestinnän hoitamiseen on määritelty proseduuri, jossa jokaisella osapuolella on omaan ammattitaitoon perustuva rooli
5. epäillyn sisäilmaongelman käsittelylle on määritelty proseduuri, joka on huomattavasti aikaisempaa nopeampi. Kouluterveydenhoidon rooli tilanteen seuraajana on nostettu kärkeen.
6. korjauskohteet tutkitaan työn pohjaksi, mutta vanhojen rakennusten korjaamiselle on tyypillistä, että työn edetessä paljastuu uusia korjattavia kohtia. Kuitenkin pyritään korjaamaan vain se, mikä on pilalla, ei sitä, mikä on kunnossa.
7. suunnitteluun, rakennuslupaprosessiin ja kilpailuttamiseen menee se aika, mikä siihen menee. Joissain tapauksissa (esim. Jousenkaari) halutaan samalla tehdä jotain, johon tarvitaan asemakaavamuutosta, ja siihen menee lisäaikaa
8. korjausta odottavista kouluista on pitkä lista, jossa virkamiehet ovat asettaneet ne prioriteettijärjestykseen usean eri tekijän perusteella. Luottamushenkilöt ovat nostaneet homevaurioisimpia kouluja listan kärkeen.
9. On perustettu kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaosto, joka on samalla tilakeskuksen johtokunta. Eli tilakeskus on liikelaitos, mutta se ei kuitenkaan saa itsenäisesti päättää tilojen kunnossapidosta, vaan valtuusto rajoittaa sitä talousarviolla. Nykymallilla päästään edelleen lainaamaan taseesta.
10. valtuustoryhmä ja sen puheenjohtajisto on tavannut ja kuullut keväällä 2017 asiantuntijoita (rakennusalan yritykset, Aalto-yliopiston rakentamisen tuotantotalouden professori, Työterveyslaitoksen sisäilma-asiantuntija) jatkotoimenpiteiden määrittelyä varten.

Mitä tehdään seuraavaksi?

• Tieto on valttia. Asioista on otettava vielä paremmin selvää. Uudet valtuutetut ja erityisesti tila- ja asuntojaoston jäsenet tulee perehdyttää rakentamisen ja korjausrakentamisen lainalaisuuksiin. On kuunneltava alan parhaita asiantuntijoita, jotta voidaan muodostaa oikea tilannekuva asioiden ratkaisemiseksi. Ongelma ei ole vain Espoon ongelma. Saman asian kanssa kamppailevat muut suuret kaupungit. Ehdotamme, että on laadittava verkostomainen malli, jossa yhteistyössä muiden suurten kaupunkien kanssa kutsutaan yhteiseen foorumiin parhaat asiantuntijat yliopistoista, rakentajista, rakennuttajista ja suunnittelijoista. Hyödynnetään tutkimustietoa siinä, miten pystytään tekemään kestävämmin se, mitä tehdään. Päätökset korjaamisesta tai purkamisesta on tehtävä analyyttisesti. Päätökset on toimeenpantava nopeammin. Kaikkien osallisten on opittava luottamaan toisiinsa. Kun luottamus syntyy, saadaan työrauha tehdä oikeita toimenpiteitä
• Käytetään verorahat vastuullisesti. On rakennettava paremmin ja korjattava kestävämmin. Tilaohjelmat vakioidaan. Käyttäjälautakunta laatii koulu-ja päiväkotiverkot ja ilmaisee tarpeen tiloille. Tilapalvelut toteuttaa tilat. Hankkeille on määritettävä aiempaa selkämmin hankkeen omistaja, joka on vastuussa toteutuksen aikataulusta ja budjetista. Samalla rahalla saadaan enemmän, kun otetaan käyttöön tyyppikoulut ja –päiväkodit. Suunnitteluprosessi tehdään avoimemmaksi ja toimijat otetaan mukaan varhaisemmassa vaiheessa, jotta markkinoiden osaamisesta saadaan parempi hyöty. 
• Keskitytään palvelun tuottamiseen. Kaupungin ydintehtävä ei ole rakennusten omistaminen. Meillä on jo nyt myönteisiä kokemuksia siitä, että lukiota käydään Aalto-yliopiston tiloissa (school as a service). Länsimetron seutuun järjestetään tilat muutenkin kuin rakentamalla perinteisiä koulurakennuksia. Näistä kokemuksista opitaan ja tavoitteena on konseptoida uusi malli koulun ja päiväkotien toiminnan järjestämiseksi. Tässä hyödynnetään myös kokemuksia muista Euroopan maista. Tutkitaan avoimesti uusien rahastomallien käyttöönottoa. Koska kaupungissa on joka tapauksessa useita elinkaarensa päässä olevia rakennuksia, korjaustöiden aikaisiin väistöihin on haettava suunnitelmallisuutta. Yhtenä vaihtoehtona on pysyvien väistötilojen etsiminen. Jossain määrin tilojen tehokasta käyttöä voidaan tukea suuntaamalla asuntotarjontaa lapsiperheille alueilla, joissa on vapaata tai vapautuvaa tilaa tarjolla.
• Rakennusten oikeanlaiseen käyttöön tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Isoilla kiinteistönomistajilla on tyypillisesti kiinteistöpäällikkö / -päälliköt, jotka näkevät kiinteistöjen tilan ja toiminnalliset tarpeet. Heidän tehtävänään on pitää kiinteistöt kunnossa. Rakennukset eivät kestä, jos niitä käytetään väärin tai niiden huolto- ja korjaustoimet laiminlyödään. Siksi rakennuksille tulee laatia oma käyttö- ja huoltokirja, jotta niitä käytetään ja huolletaan oikein. Käyttö- ja huoltokirjan avulla voidaan saavuttaa halutut käyttöolot, rakenteiden ja laitejärjestelmien suunnitellut käyttöiät sekä hyvä energiatalous järkevästi ja taloudellisesti. Kiinteistönpidon kokonaishallinnan kulut on saatava näkyviin, jotta epämääräiset kulut eivät valu ylisuurina sisäisiin vuokriin.

Tiedepolitiikkaa kokoomuslaisittain

Tiede- ja koulutuspoliittinen keskustelu on ollut kiivasta Kataisen ja Sipilän hallitusten aikana. Olen itse seurannut tilannetta Aalto-yliopiston Akateemisten asiain komitean jäsenenä 2014-2015. Koska asia on vakava, ja Suomelle tärkeä, listaan mikä voisi olla yhden tähän asiaan vaikuttavan tahon, eli Kokoomuksen näköinen linja:

1. Kilpailuttaminen on Kokoomuksen näköistä, ja sitä tulisi tehdä tieteessäkin enemmän. Suomen Akatemian 2016 arvioinnissa todettiin, että avoimen haun kilpailutukset ovat kaikkein vaikuttavimpia panoksiin nähden. Näitä avoimen haun (eli ei teemoitettuja) kilpailutuksia ja niihin käytettyjä rahoja tulisi lisätä (mm. akatemiatutkija, akatemian tutkijatohtori). Suoraan sanottuna poliittinen ohjaus heikentää vaikuttavuutta, eli kansakuntamme ja sivilisaatiomme kehitystä, oli se kuinka hyvää tarkoittavaa tahansa.

2. Erinomaisuus (excellence) lähtee yksilöistä, jotka voivat tukeutua instituutioihin, eikä ns. suuruuden ekonomia tuo kuin keskinkertaisuutta ideoihin. Tiederahaa kilpailuttaessa avoimen haun lisäksi tulisi keskittyä ns. primary investigator-projekteihin, eikä suuriin konsortioihin. Tästä voi käyttää vaikka nimeä nainen ja idea-malli. Vastakohdaksi konsortioiden osapuolilla on helposti erilaiset tavoitteet, ja yhteistyö on nimellistä rahan perässä juoksua. Tästä surullisia esimerkkejä ovat nyt osittain jo lakkautetut strategisen huippuosaamisen keskittymät eli SHOK:it, joihin käytettiin yli puoli miljardia euroa laihoin tuloksin, ja strategisen tutkimuksen neuvoston eli STN:n haku, joka on sisäsiittoista rahanjakoa kun yksilöiden terävistä ideoista on siirrytty konsortioiden maailmaa syleileviin haavekuviin.

3. Kilpailutuksen rahoitusaste tulisi olla sillä tasolla, että noin 20% hankkeista saisi rahoituksen (nyt esim. 9% - 15%). Tämä on niin ikään todettu Suomen Akatemian 2016 arviointiraportissa, ja onnistuu, jos rahoitus kanavoidaan kuten yllä. USA:ssa National Science Foundation on arvioinut, että jos hyväksymisaste tippuu 6 prosenttiyksikköön, rahan hakemiseen käytetään kokonaisuudessaan enemmän resursseja kuin mitä jaettava raha luo.

4. Kilpailun tuomareina tulee käyttää kansainvälisiä (lue: ulkomaalaisia) alansa huippuja, kuten tähänkin asti on tyypillisesti toimittu. Tämä luo erinomaiset lähtökohdat kilpailutuksen onnistumiselle.

Lopuksi voisi todeta, että jos jokaiselle tieteentekijälle annetaan mahdollisuus kilvoitella rehdisti, ja lähtö kisaan samalta viivalta, missä mitalit eivät ihan heti lopu kesken, tiedepolitiikasta löytyisi varmasti vähemmän nuristavaa.

Ville Lehtola
Tekniikan tohtori
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok), Espoo

IT-toimintojen ja hankintojen poliittinen ohjaus

Maan hallitus on linjannut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen kuuluvan itsehallintoalueille, ja lähettänyt 20.11.2015 nämä linjaukset lausunnolle kuntiin. Nyt on tilaisuus vaikuttaa myös siihen, miten IT (tai ICT) sote-palveluissa järjestetään. Linjausten peruslähtökohta on, että valtakuntaan tulee yksi tietohallinto. Olen kaupunginhallituksen jäsenenäkin esittänyt seuraavaa lisättäväksi Espoon lausuntoon, kohtaan mikä sallii vapaamuotoiset kommentit:

Yhden IT-toimittajan loukun välttämiseksi valtakunnallinen tietohallinto ei saa tarkoittaa yhtä valtakunnallista tietojärjestelmää. Yhden järjestelmän kankeus haittaa organisaatioiden kehitystä, ja erikoisyksiköiden integraatiota. Sen sijaan valtakunnallisen tietohallinnon päätehtävä on laatia ja ylläpitää kansallisia tietojärjestelmämääritelmiä, jotka koskevat itsehallintoalueita ja sote-tuottajia (vrt. Viron X-Road). Ylimenokaudella itsehallintoalueille ja tuottajille annetaan 2-5 vuotta siirtymäaikaa päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan määritelmiä, alkaen niiden asetuspäivästä. Määritelmiin siirtyminen on pakollista. Näin kaikki järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään, niin että tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Määritelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen pilkkomisen pienempiin osiin, niin että organisaatioiden ketterä kehittäminen on mahdollista, ja pk-yrityksetkin voivat osallistua kilpailutuksiin, joiden yhteiskoko on 2-3% julkisesta sote-budjetista.

Tässä yhteydessä on hyvä korostaa määritelmien elinkeinopoliittista merkitystä. Kun soten osuus on noin 60% julkisesta vuotuisesta käyttötaloudesta, ja IT:n osuus eri palvelusopimuksina ja järjestelmäkorvauksina on noin 3% tästä, sote IT edustaa noin prosenttia (1%) koko julkisesta sektorista. Ei ole samantekevää, käytetäänkö tämä raha ketterään kehitykseen kotimaisten pk-IT-yritysten kautta, vai maksetaanko se vastineeksi yhdestä monoliittisesta tietojärjestelmästä, joka kangistaa organisaatioiden kehityksen. Lisätietoja löytyy aiemmasta jutusta.

Appropoo, 7.12.2015 kaupunginvaltuustossa kannatin Tiina Elon toivomusesitystä ensi vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä:

Luottamushenkilö- ja johtamisuudistuksen yhteydessä varmistetaan ICT-toimintojen ja hankintojen riittävä poliittinen ohjaus. 

Poliittinen ohjaus joutuu tällä saralla osittain korvaamaan muun ohjauksen puutteita. Esimerkiksi valtiovarainministeriön vuonna 2009 aloitetussa sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmassa (SADe) tavoitteena oli sähköistää kaikki keskeiset palvelut vuoteen 2013 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Syitä on varmasti useita. Huomattavaa kuitenkin on, että ministeriön ohjelman tavoitteet koskivat etupäässä kunnallisia palveluita, koska valtio ei järjestä juuri muita kuin poliisin palvelut. Aiemmin mainitsemani määritelmät ovat eräänlaisia terveydenhuollon standardeja, jotka olisivat olemassaolollaan ohjanneet tässäkin tekemistä oikeaan suuntaan. Niitä pitää osata vaatia.

Toivottavasti hyvät argumentit purevat itsehallintoalueuudistuksen laatijoihin. Sote-IT:n kanssa olisi vaihteeksi aika onnistua.

6.1.2015
Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

EDIT:

Lopulliseksi muodoksi kristallisoitui:

Valtakunnallinen hankintaorganisaatio ja mahdollinen ICT-palvelukeskus eivät saa johtaa monopoleihin. Siksi valtakunnallisen tietohallinnon päätehtävä tulee olla laatia ja ylläpitää kansallista tavoitearkkitehtuuria, joka koskee itsehallintoalueita ja sote-tuottajia, ja joka sisältää yhteiset tietomääritelmät (vrt. Viron X-Road). Ylimenokaudella itsehallintoalueille ja tuottajille annetaan siirtymäaika, jona päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan tavoitearkkitehtuuria. Siirtyminen on pakollista. Näin kaikki järjestelmät saadaan kommunikoimaan keskenään, jolloin tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Määritelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen tekemisen modulaarisesti, vaiheittain ja pienemmissä osissa, niin että organisaatioiden ketterä kehittäminen on mahdollista, ja pienillä toimittajillakin on mahdollisuus tulla palvelujen tuottajiksi.

Modulaarinen tietojärjestelmä on vaihtoehto monoliitti-Apotille

Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut (sote) syövät noin 60% vuotuisesta julkisesta budjetista. Tästä erikoissairaanhoidon osuus on pieni, mutta merkittävä osa, joka kasvaa 5-6% vuositahtia. Yksi tärkeä, vaikkakaan ei ainoa, tapa lisätä tehokkuutta on digitaalisuus, eli tietojärjestelmät.

Tavoitteena modulaariset järjestelmät

Joksenkin tähän päivään asti kunnallinen sote on hankkinut itselleen monoliittisia tietojärjestelmiä. Toisin sanoen yksi toimittaja on toimittanut koko paketin niin, että mitään kehitystä tai lisätoimintoja on ollut käytännössä mahdotonta tai hyvin epätehokasta toteuttaa muuten kuin tämän yhden toimittajan kautta. Tilannetta kutsutaan yhden toimittajan loukuksi, ja se on vältettävissä modulaarisen järjestelmän avulla.

Viron ICT-arkkitehtuuri on XML-pohjainen X-Road, sisältäen muun muuassa määritelmät, kryptauksen ja autentikaation. Tällaisella julkisen sektorin edellyttämällä arkkitehtuurilla saavutetaan tärkeä ominaisuus, eli että jokainen järjestelmä on ikään kuin moduuli suuressa kokonaisuudessa. Toisin sanoen, kun järjestelmät pakotetaan määritelmien avulla keskustelemaan samalla "kielellä", ne voivat kommunikoida eli vaihtaa tietoa.

Suomessa tällaisesta modulaarisuudesta vielä haaveillaan. Julkisen sektorin näkökulmasta yhteinen määrittely olisi lottovoitto, ja se olisi pitänyt tehdä samaan aikaan kuin Virossa. Se nimittäin mahdollistaa eri toimintoihin liittyvien moduulien kilpailuttamisen, mikä puolestaan pitkällä tähtäimellä nostaa tehokkuutta. Esimerkiksi pk-yritykset voisivat osallistua moduulien kilpailutuksiin, kun hankintojen koko ei olisi niin megalomaaninen.

Koska asia on mielestäni erinomaisen tärkeä, lobbasin kevään vaalien jälkeen määrittelytyön kirjaamista hallitusohjelmaan, joka olisi mielestäni pitänyt tehdä näin. Lopullinen kirjaus oli kuitenkin erilainen. Tästä huolimatta Sote-tietojärjestelmäkokonaisuuden vaatimusmäärittely-yhteistyö on käynnistynyt,  nimellä UNA (latinaa tarkoittaen yhdessä tekemistä, samaan aikaan tekemistä). Hyvä niin.

Apotti

Apotti-hanke lähti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) ja Helsingin kaupungin tarpeesta hankkia uusi asiakas- ja potilastietojärjestelmä. Apotti (384Me) on todennäköisesti viimeinen Suomeen ostettava monoliittinen tietojärjestelmä. Näin siksi, että kun määritelmätyö tulee valmiiksi, modulaariset järjestelmät valtaavat markkinan. (Tai niillä tulee olemaan aidosti toimiva markkina)

Epicin toimittama Apotti ei ole valmis paketti. Siihen pitää kehittää sosiaalipuolen järjestelmä "tyhjältä pöydältä".

Kehittäjäyhteisön ammatillinen uutispalvelu DailyWTF kertoo Epicin Mumps-kielen kyseenalaisista ominaisuuksista. Näistä suurin merkittävä tekijä on se, että järjestelmäkehittäjien oma urakehitys tyssää siihen kun he koskevat kyseiseen systeemiin. Toisin sanoen, Mumps-kieli on niin kaukana muusta ohjelmoinnista, että järjestelmän parissa työskentely katsotaan dismeriitiksi. Parhaat kyvyt eivät siis ole kehittämässä (tätäkään) sote-IT järjestelmää.

Espoon kaupunki päätti olla lähtemättä mukaan Apottiin, koska Espoossa käytössä olevat Tiedon toimittamat Effica-järjestelmät, terveys- tai sosiaali-Effica, eivät vaadi välitöntä vaihtamista. Kuitenkin jo lähitulevaisuudessa tarvitaan vaihtoehto paitsi näille, myös Epicin järjestelmälle.

Vaihtoehto

Espoon Kokoomus haluaa avoimen lähdekoodin huomioimista sote-järjestelmien kehittämisessä. Toive on esitetty useita kertoja eri tahoilta. Nyt on kuitenkin ainakin yksi lupaava esimerkki, eli avoimen lähdekoodin OSCAR-tietojärjestelmä, (Open Source Clinical Application). Kyseisellä järjestelmällä on noin 20% markkinaosuus Kanadan Ontarion osavaltiossa, ja se on myös käytössä useassa eri maassa.

Sosiaalipuolen järjestelmä pitää kehittää OSCAR:iin aivan kuten Epicin järjestelmäänkin, koska kummassakaan ei sitä lähtökohtaisesti ole. OSCAR:in etuna tässä on sen modernisuus ja avoimuus, joka mahdollistaa modulaarisuuden. 

Vaihtoehto on periaatteessa olemassa. Hankalaa on se, että Suomen parhaat IT-yritykset eivät halua tehdä bisnestä hankintalain piirissä. Karkeasti siksi, että laki johtaa väkisin niin sanottuun kehittämisen vesiputousmalliin, kun paras kehittämisen malli on ketterä (lean).

Haluan, ja tiedän että moni muukin haluaa, että selvitetään miten tämä tai joku muu tämän kaltainen avoimen lähdekoodin järjestelmä voi näistä vaikeuksista riippumatta olla mukana hankinnoissamme.  Edelleen, mikä voisi olla se liiketoimintamalli, jotta yksityisen puolen, eli kehitystyön ja ylläpidon, ja julkisen puolen, eli varsinaisen ydintoiminnan ja määritelmien ylläpidon, yhteistyö onnistuisi. Miten yksityinen saa kohtuullista voittoa ja julkinen puoli merkittävästi tämän ylittävää tehokkuuden kasvua.


Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

Sote-IT kuntoon hallitusohjelman kirjauksella

Digitalisaation edistäminen ja sähköisten palveluiden tehokkuuden nostaminen edellyttävät teknisten järjestelmien ja organisaatioiden samanaikaista nopeaa kehityssykliä. Tekniikan osalta kannattaa hyödyntää toimivia, useiden toimijoiden markkinoita. Mennyttä aikaa edustavat sellaiset monoliittiset tietojärjestelmät, jotka edellyttävät kaikkia organisaatioita asiakkaikseen järjestelmän toimimisen edellytyksenä. Sen sijaan modulaariset tietojärjestelmät mahdollistavat järjestelmähankintojen pilkkomisen pienempiin osiin, niin että pk-yrityksetkin voivat osallistua kilpailutuksiin.

Modulaarisista järjestelmistä ehkä tunnetuin Viron X-Road järjestelmä on Suomea aikaansa edellä. Tätä järjestelmää ei ole suoraan otettu niin sanotulla Big Bang-tyylillä Suomeen, koska tällainen taktiikka sisältää huomattavia taloudellisia ja toiminnallisia riskejä. On kuitenkin niin, että kehitys voi edetä progressiivisesti kohti X-Roadia (tai kangertelevaa palveluväylää) ilman tätä Big Bang-taktiikkaa, missä kerralla laitetaan koko tekniikka toiseen muotoon. Tätä varten tarvitaan kansalliset tietojärjestelmämääritelmät (*).

Konkreettisesti tarvitaan seuraavanlainen kirjaus hallitusohjelmaan(**):

Otetaan käyttöön kansalliset tietojärjestelmämääritelmät, jotka koskevat valtion ja kuntien tarjoamia sähköisiä palveluita. Määritelmissä on (a) kansallisesti säilöttävän tiedon rakenne ja (b) tiedon siirtämiseen käytettävät rajapinnat organisaatioiden välillä (valtio, kunnat, kuntayhtymät, yksityiset palveluntuottajat). Määritelmiä hallinnoi valtionvarainministeriö tai muu valtioneuvoston osoittama taho. Määritelmiin siirtyminen on pakollista. Ylimenokaudella kunnille annetaan 2-5 vuotta siirtymäaikaa päivittää oma tietojärjestelmäarkkitehtuurinsa vastaamaan määritelmiä, alkaen niiden asetuspäivästä.

Näin saadaan kaikki järjestelmät kommunikoimaan keskenään, niin että tieto organisaatioiden välillä kulkee sähköisesti. Terveysasemalta tai yksityiseltä lääkäriasemalta ei tarvitse enää lähettää postitse  potilastietoja yliopistolliseen sairaalaan. Lisäksi on tarkoitus pelastaa julkiset organisaatiot niin sanotusta yhden toimittajan loukusta, joka tyypillisesti perustellaan yhteensopimattomalla tekniikalla.

Kehityspolku on lähes riskitön, ja pitkällä tähtäimellä oleellisesti tehokkuutta parantava.

Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

(*): Määritelmät hyödyntävät teknisempiä niin sanottuja standardeja, joista vastaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.

(**): Teksti on vapaasti muokattavissa ja käytettävissä. Viilatkaa tarpeen mukaan. (Kenties hallitukseen tarvittaisiin kokonainen tiede- tai  tietoministeri?)

Seurakuntavaalit 2014

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys nyt ma-pe. Olen ehdolla Leppävaarasta kirkkovaltuustoon päättämään taloudesta (numerolla 14). Partiotoiminnan tukea voisi maltillisesti nostaa. Lisäksi suora vaalijärjestelmä ylimpiin päättäviin elimiin toisi kirkon linjan jäsenten (lue: yhteiskunnan) tasolle. Organisaatioon, johon ~70% suomalaisista kuuluu, kannattaa vaikuttaa sisältäpäin. Sellossa voi äänestää, pelkkä henkilötodistus riittää.

Päivitys 13.11.2014:

Leppävaaran seurakunnassa 6,85 % äänioikeutetuista äänesti ennakkoon, kun yhteensä äänestämässä kävi 10,2 % ( viime vaaleissa 12,5 %). Annettujen äänien kokonaismäärä siis laski. Kokoomus ja sitoutumattomat - listamme sai kirkkovaltuustovaalissa 444 ääntä, joka oikeuttaa kahteen paikkaan. Itselleni vaalit toivat mukanaan 100 ääntä, jonka kautta aukeaa ovi kirkkovaltuustoon. Kiitos luottamuksesta!

Sidosryhmistäni: Kokoomuksen listoilta Espoon yhteiseen kirkkovaltuustoon nousi nyt vain 14 edustajaa, kun viime vaaleissa paikkoja oli 22. Lisäksi 61:sta valtuustoon valituista yhteensä 11 on allekirjoittanut Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman.

Maailmanparantamisen oikeat kasvot

Mieron tie on rakennettu hyvistä aikomuksista. Aikomuksista, jotka itsessään tavoittelevat jotain jaloa, mutta kontekstissaan vievät meitä yhä syvemmälle pohjamutiin. Tässä tilanteessa olemme nyt erityisesti julkisen talouden osalta. Taantumaa on takana seitsemän vuotta. Julkisen sektorin osuus BKT:sta on jo 58%, mikä ei ole paras pohja, jos orastavaa kasvua alkaa näkyä.

Vain uskottava julkinen taloudenpito voi pelastaa hyvinvointivaltion. Julkisen talouden hallinta vaatii päämäärän ja tahtoa päästä sinne. Tahtoa se vaatii erityisesti siinä, että jos yrittää puolustaa kaikkia saavutettuja etuja, kaikkia palveluja, kaikkia hyviä aikomuksia – niin ei lopulta puolusta niistä mitään. Tämä opittiin 1990-luvun alussa. Nyt Espoon vuosikate on jo 100 miljoonaa euroa alle kestävän tason.

Tässä tilanteessa pohdimme tulevana maanantaina Länsimetron Kivenlahteen ulottuvan jatkon rakentamispäätöstä. Espoon tulisi taata 560 miljoonaa euroa Länsimetro Oy:n lainaa metron jatkon osalta, nyt kun valtioltakin on saatu nyhdettyä lupaus osallistua 240 miljoonalla eurolla. Työmaalla olisi valmius aloittaa heti, kun kansainvälinen huippuosaaminen on vielä paikalla. Työmaa myös nivoutuisi hyvin Matinkylään uloittuvaan rakentamiseen, joka tulee päätökseen 2015 lopulla. Kaivaminen ja räjäytykset saataisiin tehtyä kerralla.

Me emme rakenna vain metroa. Me rakennamme sitä kaikkea, mitä metro mahdollistaa. Ja tämä päätös on tehtävä 50 vuoden tähtäimellä. Kuka vaan voi sanoa – ja olla oikeassa, että pelkäksi nykyisten bussien korvaajaksi metro on tolkuton investointi. Tämä vuotuinen säästö kun on arviolta 16,6 Me.

Vaikeaa tässä tietenkin on hahmottaa, mitkä tarkalleen ovat ne tekijät, ne niin sanotut dynaamiset tekijät, jotka mahdollistuvat metron myötä. No, asuntoja tulee ainakin lisää. MAL-sopimus valtion kanssa velvoittaa Espoota 3125 uuteen asuntoon vuodessa. Nykyisestä asuntopulasta päätellen uudet asunnot täyttyvät ihmisistä. Nämä ihmiset luovat työpaikkoja ja työllistyvät. Toivottavasti vielä Aalto-yliopiston innovaatioekosysteemiin, Keilaniemen ja Otaniemen paikkeille. Kaupunki saa verotuloja. Lisäksi palvelut keskitetään näin muodostuvien hyvien liikenneyhteyksien varrelle, kuten Leppävaarassakin on tehty. Keskittämisestä on hyötyä, kun myös kunnallisia palveluita voidaan tarjota täyden tavaratalon periaatteella. Tarpeeseen löytyy ratkaisu paikan päältä, eikä sitä tarvitse lähteä hakemaan muualta. Samalla vältetään hajautetun mallin ongelmat, mikä näkyy positiivisesti kaupungin taloudessa.

Kokoomussa arvostetaan vastuunkantoa. Se, että parantaa oma elinympäristöään, maailmaa, niin kuin rakennusta tulee perusparantaa – suunnitellusti ja pitkällä tähtäimellä – on parempi kuin yksittäiset hetken mielijohteesta tai liian myöhään tehdyt toimenpiteet taloon, jonka perustus lopulta sortuu. Taantuman keskellä tehtävä 560 miljoonan euron investointi saattaisi pitkällä tähtäimellä liikkeelle noin 5 miljardin euron edestä rahaa, josta valtaosa tulisi yksityiseltä puolelta maanpäälliseen rakentamiseen. Lyhyellä tähtäimellä Länsimetron jatko sitouttanee myös osaltaan noin 6000 henkilötyövuotta.

Ville Lehtola

Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)

Espoo

Julkiset subventiot näkyviksi palveluiden käyttäjille

Tänään kaupunginhallituksessa sain tuottavuusohjelman toimenpiteisiin ujutettua sen, että kaupungin subventio tulee näkyviin laskuissa/kuiteissa kun käyttää palveluita. Asia ollut takaraivossa vasta joku 5 vuotta ja sitä on ennenkin useampaan otteeseen koetettu saada eteenpäin. Pitkäjänteistä settiä tuo politiikka! Tämänpäiväinen meni vielä esittelijän nimiin eli varmasti jotain tapahtuu. Niin, ja kiitoksia myötävaikuttajille! 

Ohjelman keskeisiin toimenpiteisiin ajamani ja lisätty teksti (s.8) sanasta sanaan:

Selvitetään kaupungin maksaman

osuuden eli subvention lisääminen

kaupunkilaisille osoitettuihin laskuihin,

ensisijaisesti terveyspalveluiden, sivis-

tystoimen ja joukkoliikenteen osalta.

Asia tuodaan kaupunginhallitukselle

päätettäväksi. 

 

Perusteluni: On sinäänsä itseisarvo avata julkisia rahavirtoja ja sitä kautta luoda perusteita mm. veropolitiikalle. Yleisellä tasolla kustannustietoisuus johtaa kustannusvaikuttavuutta lisääviin toimintamalleihin. Espossa sivistystoimen puolella käytäntöä voi laajentaa päiväkotimaksuista, joissa subventio on näkynyt jo pari vuotta, liikuntapuolelle mm. uimahallit ja vastaavat.

12.5.2014 Ville Lehtola