keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Koneiden uhka

Riemuitsimme kun saimme kokousten esityslistat ja pöytäkirjat sähköisiksi neljä vuotta sitten. Jotkut asiat, kuten kaavat, voivat olla vireillä useita vuosia, ja on hyödyllistä voida helposti palata aiempien päätösten pariin. Tiedon jakaminen ulkopuoliselle helpottui myös suuresti, kun esimerkiksi linkkien jakaminen someen tuli mahdolliseksi. Olimme myös iloisia, kun kaupunginvaltuuston kokouksia alettiin videoida, ja espoolaisille tarjottiin täten mahdollisuus seurata valtuuston työskentelyä. Ilmassa oli avoimen demokratian ja laajemman vuoropuhelun tuoksua.

Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa tietosuojavaltuutettu suosittaa pitämään pöytäkirjoja verkossa enintään vuoden verran. Sivusimme aihetta maanantaina kaupunginhallituksen iltakoulussa. Mitä ihmettä?

Koneellinen tiedonlouhinta on edennyt kuvien, tekstien, ja muun koneellisesti luettavan tiedon saralla. Louhinnalla on perinteikkäät tarpeensa. Kaupalliset tahot ovat pitkään halunneet kohdistaa mainoksia ja myydä tuotteitaan kuluttajatottumusten perusteella, ja tähän on käytetty myös kaikille tuttuja K- ja S-asiakaskortteja ja niiden tuottamaa tietoa. Vuonna 2016 maailmassa tapahtui kuitenkin jotain erilaista, joka jää historiaan. Tapahtui Brexit ja tapahtui Trump.

Jos yllätyit edellä mainituista ilmiöistä, niin yllätyit tekniikan kehityksestä. Viimeisin kehitys koneellisessa tiedonlouhinnassa mahdollistaa somen käyttäjien psykologisen profiloinnin.Toisin sanoen, äänestäjien psykologinen profilointi mahdollisti poliittisen täsmämarkkinoinnin. Cambridge Analytica-yhtiön myymä palvelu perustuu muun muassa Michal Kosinskin psykologiseen tutkimukseen siitä, miten erilaiset ihmiset käyttäytyvät somessa.

Nykyteknologia mahdollistaa myös julkisten asiakirjojen louhinnan. Ja tämän tiedon yhdistämisen päättäjien some-näkyvyyteen ja muuhun tietoon.

Aivan.

Seuraava askel on se, että päättäjät profiloidaan. Onhan meillä ollut aiemmin vaalikoneita, joilla ehdokkaat ja äänestäjät ovat voineet löytää toisiaan. Mutta koneellinen profilointi, joka yhdistää monia tietolähteitä, yltää kuitenkin huomattavasti pidemmälle. Meidän pitää pohtia, millaisille tahoille näitä aiempaa laajempia henkilörekistereitä voi päätyä, ja saa päätyä. Siksi tietosuojavaltuutettu linjaa ihan oikein.

Tosin keskitiekin on olemassa. Voimme laittaa tiedot saataville niin, että vain ihmiset pääsevät niihin käsiksi, eivät koneet. Tämä onnistuu paitsi vanhalla tavalla, eli pyytämällä asiakirjoja kaupungin kirjaamosta tai virkamiehiltä, mutta myös siten että käyttäjä palvelee itseään. Esimerkiksi verkossa on laajalti käytössä ns. captcha-testejä*. Näissä käyttäjä esimerkiksi tunnistaa muutamasta kuvasarjasta jotain sellaista mitä kone ei osaa tunnistaa, ja sitten saa haluamansa asiakirjan sähköisesti. Voimme saavuttaa sekä yksityisyydensuojan että avoimen demokratian.



Ville Lehtola
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (kok)
Espoo

*: CAPTCHA (a backronym for "Completely Automated Public Turing test to tell Computers and Humans Apart") is a type of challenge-response test used in computing to determine whether or not the user is human. (wikipedia)

(Päivitetty tekstin loppuosaa palautteen pohjalta, klo 20.02.)

Ei kommentteja: