Kaupunkisuunnittelun tulevaisuus

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla IFME järjesti kunnallistekniikan kongressin Helsingissä (2012 IFME World Congress on Municipal Engineering). Kongressin ehkä tärkeimmät painopistealueet olivat kaupunkisuunnittelu ja infranhallinta (asset management, Roger Byrne).

Laatustandardit ovat kovaa vauhtia tulossa kaupunkisuunnitteluun. Tulevaisuudessa suunniteltavalle alueelle voidaan hakea laatustandardi, edellyttäen että alue toteuttaa tietyt talous-, ympäristö-, liikenne-, ym. normit. Laatustandardi tuo ryhtiä kaupunkisuunnitteluun, kun alueiden ominaisuuksia on helpompi hallita ja kommunikoida. Esimerkkejä mahdollisista laatustandardeista: keskuskaupunkialue, ekokylä, lämpötehokas pientaloalue. Laatustandardin valvojana voi olla joko yhdistys, yritys tai virkamies, ja valvonta tyypillisesti kestää suunnitteluvaiheesta siihen asti kunnes alueesta suurin osa on rakennettu. (Esimerkki: The DGNB Certification System: New Mixed City Districts)

Infranhallintajärjestelmä sisältää ajantasaisen tiedon olemassaolevasta kunnallistekniikasta: teistä, putkista ynnä muista. Kun pohditaan, että mitä pitää rakentaa ja mitä ylläpitää, olemassaoleva kunnallistekniikka asettaa reunaehtoja investointien ja käyttötalouden suunnitteluun. Siksi ajantasaisen tiedon ylläpito takaa sen, että resurssointi on mahdollista tehdä optimaalisella tavalla. Infranhallintaan voidaan sisältää inventaarion ylläpidon lisäksi jatkuva harkinta esimerkiksi siitä, mitä kaikkea tarvitaan, voisiko jostain luopua ja onko kaupunki oikea taho hallinnoimaan tiettyjä asioita (kuten maapalstoja tai asukaspuistoja). Erilaisilla public-private-sopimuksilla hallinnoidut asiat sisältävät tiedon niiden omistussuhteesta ja huoltosuunnitelmasta. Pitkällä tähtäimellä laadukas infranhallinta säästää rahaa. Kun kunnallistekniikkaa hallinnoidaan oikein, ikävät yllätykset vähenevät eikä turhia investointeja tarvitse tehdä. Kaikella kunnallistekniikalla on elinkaari ja pitkän iän saavuttaminen onnistuu vain, jos asioista pidetään huolta.

Kaupunkisuunnittelu on kuntapolitiikan sydän, johon liittyvät kaikki asiat. Suunnittelu määrää, mitä alueella tulevaisuudessa tapahtuu tai ei tapahdu, miten palvelut toimivat ja kuinka viihtyisä siitä tulee. Sikäli on hyvä, että useat pienet tekijät yhdistetään suurempiin kokonaisuuksiin, joita on helpompi ymmärtää ja käsitellä. Infranhallintakin kuuluu tavallaan kaupunkisuunnitteluun, sillä se on suunniteltu tapa pitää kaupungista huolta.

Espoon kuntauudistuslausunto, puhe valtuustossa 11.4.2012

Pidin seuraavan puheenvuoron Espoon kaupunginvaltuuston ylimääräisessä kokouksessa 11.4.2012. Kokouksen materiaali löytyy Espoon verkkosivuilta.

Puhe:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Siteeraan heti alkuun kahta merkittävää ajattelijaa. Presidentti Paasikivi peräänkuulutti tosiasioiden tunnustamista viisauden alkuna.
Tämä on hyvin lähellä taloustieteilijä Keynesin lausuntoa: ”kun faktat muuttuvat, niin pitää mielenkin muuttua”.

Kun 2008 olin orastavasti metropolin neljän kunnan yhteen viemisen kannalla, en ollut tietoinen oleellisista faktoista. Sen jälkeen olen tutustunut mm. prof. Hautamäen ja prof. Vaattovaaran metropolitutkimuksiin, mutta ehkä olennaisin asia on yhdistymisen hinta. Hinta on kertaluontoisen miljardin lisäksi lisämiljardi joka vuosi, kun suurimman organisaation kulttuuri eli Helsingin tapa tehdä asioita leviää laajemmalle alueelle.

Valtionvarainministeriön kuntauudistukseen liittyvät pohjafaktat vahvistavat vielä omaa kantaani. Selvitystekstin määritelmän mukaisesti keskuskaupunkeja ei ole vain yksi, vaan määritelmän täyttävät kolme keskuskaupunkia: Espoo, Helsinki ja Vantaa.

Helsingin työssäkäyntialue sen sijaan on 29 kuntaa. Tällä faktalla on erityistä merkitystä kun suunnitellaan maankäyttöä, asumista ja liikennettä. Ne, jotka haluavat katsoa maankäyttöä, asumista tai liikennettä pienemmällä alueella kuin 29 kunnan työssäkäyntialueella, joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella jättävät ottamatta huomioon sitä, että nyt ja tulevaisuudessa merkittävä osa suomalaisista haluaa asua pientalomuotoisesti - omakoti- tai rivitalossa. 29 kunnan työssäkäyntialue ei muutu hallinnollisella päätöksellä, vaan asettaa meille toimintaympäristön, jonka puitteissa haemme parasta mahdollista hallinnollista mallia metropolille.

Metropolialuetta tulee katsoa kokonaisuutena. Tuo kokonaisuus kattaa 29 kunnan työssäkäyntialueen eli lähes koko Uusimaan. Täten Uudenmaan liitto, jossa on 28 jäsenkuntaa, on luonteva alku metropolihallinnolle, joka voisi ottaa haltuunsa maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun lisäksi myös ympäristöasiat ja kuntayhtymien hallinnoinnin.

Suuret kuntayhtymät, kuten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS), ovat Uudenmaan liiton kokoisia. Metropoliratkaisun tulee vastata näiden suurten kuntayhtymien hallinnan ongelmiin.

Päällekkäistä hallintoa saisi poistettua yhdistämällä valtion virastoja uuteen metropolihallintoon. Tällä hetkellä esimerkiksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ELY-keskus on hallintoa, joka ei erillisenä toisi juurikaan lisäarvoa. Esimerkiksi ELY-keskuksen vuotuiset tieverkkoinvestoinnit koko Uudellamaalla ovat 5-6 Me, kun pelkästään Espoo investoi 120 Me luokkaa.

Olen tyytyväinen hyvin valmisteltuun Espoon lausuntoon, ja toivon että mahdollinen uusi metropolihallinto katsoisi Helsingin työssäkäyntialuetta kokonaisuutena maankäytön, asumisen, liikenteen sekä ympäristö- ja elinkeinoasioiden suunnittelussa.

Kovin kallis vuodepotilaita tuottava järjestelmä

Suomessa järjestelmät tunnetusti toimivat. Siksi kun kone yskii, vikaa kannattaa etsiä mielummin suunnittelusta kuin toimeenpanosta. Huoltosuhde ja sen ennustettu heikkeneminen ovatkin ajaneet meidät pohtimaan palveluverkon rakennetta ja kuntauudistusta. Jotain näissä pitäisi suunnitella paremmin.

"Huoltosuhde heikkenee." "Talouskatastrofi uhkaa." "On pakko tehdä jotain." Lienet myös lukenut väitteen jostakin. Mutta mitkä ovat väitteen takana olevat merkittävät tekijät ja numerot?

Valtakunnallinen ongelma

Suomen palvelujärjestelmä on tehokas. Harmillista on se, että se on alunperin suunniteltu hoitamaan ihmiset sänkyyn, eikä kotiin. Yli 70-vuotiaille tämä on kohtalokasta. Muutaman viikon petikuuri surkastuttaa vanhuksen lihakset eikä kävely enää onnistu. Loppusijoitus vuodeosastolle on valmis.

Terveyskeskuksen vuodeosaston potilas oli vuonna 2010 keskimäärin 76-vuotias.

Vuoden 2009 lopussa koko maan palvelujärjestelmässä oli sisällä yli 70.000 vanhusta, joista 43 prosenttia oli sanotaanko "kalliilla" paikoilla. Nämä ihmiset ovat palvelujärjestelmässä keskimäärin 3,8 vuotta ja heille osoitettu keskimääräinen hoidon arvo on 165.000 euroa henkilöä kohti (eli n. 3600 eur / kk). Huoltosuhteen ennustetaan heikkenevän nykyisestä arvostaan 0,5 arvoon 0,7 (huollettavaa per työssäkävijä). Tästä suoraan laskettuna nykyisiin vanhustenpalvelujen menoihin kohdistuu 40% leikkauspaine!

Vanhanaikainen järjestelmämme uhkaa meitä taloudellisen kurjuuden lisäksi myös inhimillisellä kurjuudella. Kuka oikeasti haluaa tulla loppusijoitetuksi vuodeosastolle? Siis kauppareissulla tapahtuneen liukastumisen jälkeen?

Pitkäaikaishoito pitää purkaa. Vuodeosastojen Järjestelmän tulee pohjautua (a) inhimillisesti ja (b) taloudellisesti kestävään malliin.

Käytännön ratkaisut ovat paikallisia

Pitkäaikaishoidon purkaminen tarkoittaa käytännössä arjen ja kotona asumisen tukemista. Hollannissa yli 65% vanhuksista asuu päiväpalveluin tuetussa palveluasunnossa (Suomessa 14%). Eli (a) siitä että saa tukea kotona asumiseen voi seurata professori Erkki Vauramon arvion mukaan (b) 1,1 miljardin euron vuotuinen säästö. Tämä tarkoittaa, että nykyisistä kuluista noin 80% ovat seurausta vanhanaikaisesta suunnittelusta ja siitä seuraavasta turhasta makuuttamisesta! Sinäänsä järkyttävää, mutta ratkaisu taloudelliseen ja inhimilliseen kurjuuteen on sentään olemassa.

Palveluasumisen lisäksi tarvitaan kuntoutusta. Seniorit eivät huvikseen tule sairaalaan. Erityisesti kun meillä on liukas talvi, heti leikkauksen jälkeen alkava kuntoutus on erittäin tärkeää. Jorvissa otettiin oppia Ruotsin Karolinska-sairaalan prosesseista. Nyt lonkkamurtumapotilaat pääsevät lähes kaksi viikkoa aikaisemmin sairaalasta kotiin ja vuositasolla säästyy miljoonia euroja:

Potilaat tuntuvat tämän hoidon myötä olevan paremmassa kunnossakin kuin ennen.

Espooseen (eli pääkaupunkiseudulle) on suunnitteilla uusi kuntoutussairaala, josta visioitiin kansallista ja jopa kansainvälistä public-private-partnership (PPP) mallisuoritusta. Eli jos sairaalan toimintaa häiritsevät ulkoiset tai tekniset asiat, veronmaksaja ei köyhdy.

Orkidea-sairaalaa kaavailtiin ensin Puolarmetsään. Kun rahoittajatahoa ei löytynyt kumppanuusmalliin, asiat mutkistuivat. Kun lisäksi rakennuttajat epäröivät ottaa vastuuta uudentyyppisestä rakennuksesta, sairaala nouseekin hieman erimuotoisena HUS Jorvin yhteyteen. Asiasta päätetään tänään (27.2.) Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kumppanuusmallia ei ole vielä heitetty romukoppaan, mutta ilman kumppaneita malli jää paperille, ja sinäänsä kelpo sairaala rakennetaan kaupungin varoilla.

Ruotsissa kumppanuusmalli sen sijaan näyttää toimivan. Skanska rakentaa Solnaan uuden Karolinska-sairaalan. PPP-mallin kumppaniksi on löytynyt Skanskan lisäksi brittiläinen investointirahasto Innisfree. Kumppanit vastaavat rahoituksesta, rakentamisesta sekä käytöstä ja ylläpidosta vuoteen 2040 asti. Ohessa Medi-Uutisten artikkeli aiheesta.

Korjausliikkeet

On tavallaan hämmentävää, miten vuodepotilaita tuottava järjestelmämme on voinut syntyä. Turussa 11% yli 75-vuotiaista on loppusijoitettu. Espoossa elämme noin 3% todellisuutta. Sen sijaan muualla Euroopassa päästään jopa alle prosenttiin. Vaikuttavana tekijänä on, että asiaan haetaan tietoisesti parannusta. Vaikka jäimme kelkasta jo 1960-luvulla, voimme nyt tehdä tarvittavat korjausliikkeet.

Ville Lehtola
Tekniikan tohtori

42 - kyllä vai ei? [Pääkaupunkiseudun pakkoliitoksesta]

Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille tiedetään vastaus maailmankaikkeuteen, se on 42. Sen sijaan kysymystä ei tiedä kukaan, ja sen selvittämiseksi nähdään paljon vaivaa.

Pääkaupunkiseudun pakkoliitos on kuin tuo 42. Se on vastaus kysymykseen, jota kukaan ei ole onnistunut muodostamaan. Espoo, Helsinki ja Vantaa pystyvät kukin tuottamaan itsenäisesti ilman valtion apua kaikki palvelut. Verokertymiä tasaa valtionosuusjärjestelmä. Valtion puitesopimukset ohjaavat asuntotuotantoa ja rataratkaisuja pystytään todistetusti tekemään.

Linnunradan käsikirjassa kysymystä pyritään selvittämään maailmankaikkeuden parhaalla tavalla. Meillä voisi riittää maailman paras tapa. Kansainvälinen tiedeyhteisö tarjoaa tähän apua. Prof. Antti Hautamäen, Prof. Mari Vaattovaaran ja heidän ulkomaisten kollegoidensa tulokset tulisi ottaa vakavasti. Nämä tulokset kannustavat etsimään kysymys-vastaus-pareja. Ja näistä kannattaa keskustella.

”42, kyllä vai ei?” Kysymys on järjetön, eikä siihen voi vastata kuin tunteella. Sen sijaan tutkimustulosten mukaan kaikki vastaavat länsimaiset pakkoliitokset ovat epäonnistuneet.

Ville Lehtola
Tekniikan tohtori
Espoon varavaltuutettu (kok)

Alla Länsiväylässä 22.02.2012 julkaistu teksti:

Kirkolliskokousvaalit

Muutama mukava kokoomuslainen ylipuhui minut asettautumaan ehdolle viime seurakuntavaaleihin. Minut valittiin sekä Espoon kirkkovaltuustoon että Leppävaaran seurakuntaneuvostoon. Lupasin ottaa nämä luottamustoimet toisissaan, en ehkä kurttuotsaisen vakavasti, mutta tosissaan.

Valitsijamiehen rooli

Yksi tärkeä osa vaikuttamista on valitsijamiehenä äänestäminen silloin kun suoria vaaleja ei ole. Menneessä piispanvaalissa äänestin liberaalimpaa vaihtoehtoa.

Tämän helmikuun kirkolliskokousvaalissa ei ole kokoomuslaisten listaa, mutta Tulkaa Kaikki-liikkeen lista on. Tältä osin valinta on siis helppo, kun ääni ei mene vahingossakaan herätysliikkeen konservatiiveille. Löysinkin oivan (kokoomuslaisen) ehdokkaan, jota lähestyin sähköpostitse.

Moi Signe,

Bongasin nimesi Tulkaa kaikki-listalta. Äänestän sinua tulevissa vaaleissa. Haluan perustella valintaani ja toivon, että saat tästä eväitä jatkaa hyvää työtäsi kirkolliskokouksissa.

Alunperin ajattelin äänestää oman ikäistäni nuorehkoa miestä, joka jakaa saman arvomaailman. Sukupuoli on kuitenkin merkityksetön päätöksenteon kannalta, joka laajalti nojaa sivistykseen. Omaat kiitettävän sivistystason, joka toisaalta ilmenee tohtoriudestasi ja toisaalta kirjoittamistasi teksteistä.

Oppisivistyksen lisäksi arvomaailmakin voi kertoa sivistyksestä. Voin liberaalina helposti samaistua kannattamaasi yhdenvertaisuuden periaatteeseen, ja osallistamisen tärkeyteen. Energia ja ideat ovat yhteisössä, eivät keskushallinnossa.

Ekonomina ja kauppatieteiden tohtorina ymmärrät taloudelliset realiteetit, ja sen milloin ne vaikuttavat tai eivät vaikuta keskusteluun, joka voi välillä kummuta hyvinkin ideologisena. Eläkerahastoista tai muustakaan ei saa tulla ikävää yllätystä
myöhemmille sukupolvellemme.

Erityisesti ihastuin sloganiisi: "Jouduin 2. luokalla jälki-istuntoon, koska metelöin kirkossa. Olen edelleen ajatellut jatkaa samalla linjalla."

Siinä on tuoretta radikalismia: valmiutta kyseenalaistaa vanhoja tottumuksia ja taipumusta nähdä vanhat asiat uusin silmin.

Julkaisen tämän kirjeen blogissani, ja toivon että saan siihen myös julkaistavan vastineen.

Tsemppiä!

++Ville

Jälkisanat: Miksi vaikuttaa kirkossa?

Evankelisluterilainen kirkko on edelleen merkittävä tekijä yhteiskunnassamme. Perinteiden vaalijana sillä on erityinen asema arvokeskustelussa. Omasta puolestani koen, että modernit arvot ja perinteet sopivat hyvin limittäin. Siksi uskon luonnontieteilijänä siihen, että yhteiskuntaa voi muuttaa vaikuttamalla kirkon sisällä.

Aalto murtuu hallintoon (HS 6.12. mielipide)

Kirjoitin mielipidekirjoituksen "Aalto murtuu hallintoon", joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 6.12. Haluan tässä tarkentaa yliopiston kokonaiskustannusmallin laskukaavaa, sillä kirjoituksessa se jäi epäselväksi. (Toimitus muokkaa teksteistä luettavimpia.) Projektin kokonaiskustannukset K lasketaan henkilösivukulukertoimen H = 1.52 ja overheadkertoimen O = 1.86 avulla bruttopalkoista B seuraavasti:

K = H*O*B = 2.83*B.

Näin ollen kerroin on lähellä kolmea. On selvää, että jonkinlaiset henkilösivukulut on hyväksyttävä kun pelkät lakisääteiset maksut edellyttävät noin 1.25 kerrointa. Toisaalta voidaan miettiä myös sitä, pitäisikö myös Suomen Akatemian ja opetusministeriön hallintokulujen osuus ottaa huomioon kerrointa laskettaessa kun tarkastellaan verorahoilla tehtävää tutkimusta.

Kaupungin palveluiden tuotteistaminen - Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 15.8.2011

Pidin kaupunginvaltuustossa 15.8.2011 puheenvuoron, kun vuonna 2009 jättämäni aloite kaupungin palveluiden tuotteistamiseen liittyen käsiteltiin. Käytännössä aloitteeseen kirjoitettu vastaus hyväksyttiin ja niin ollen asia kirjattiin loppuun käsitellyksi. Itse puhe on tässä:

Arvoisa puheenjohtaja,
Hyvät valtuutetut,

Koska kaupungin budjetilla on raamit, painimme vuosittain sen kysymyksen kanssa, miten käytämme ne rahat mitä meillä käytettävissä on. Siis miten käytämme verorahat parhaalla mahdollisella tavalla.

Tuotteistaminen on yksi keino, josta voimme saada apua, kun pyrimme kohti tätä parasta mahdollista rahankäyttötapaa. Kuvitelkaa, jos kaupungin tarjoama palvelukokonaisuus koostuisi erilaisista paketeista, joiden tarkka hinta ja laatu olisi selvillä. Tällöin sekä meidän kuntapäättäjien että virkamiesten mahdollisuus vaikuttaa resurssien jakoon ja kohdistamiseen paranevat olennaisesti. Myös läpinäkyvyys kaupunkilaisten suuntaan paranee, kun tarkkaan tiedetään mihin rahat käytetään.

Hyvät valtuustokollegat,

Tuotteistaminen on myös keino madaltaa rakenteellisia esteitä, kun ajatellaan kuntien välistä yhteistyötä. Ja edelleen, palveluita voidaan siten myös sujuvasti ostaa muiltakin kuin julkisilta toimijoilta.

Olen pääosin tyytyväinen valtuustoaloitteen vastaukseen. Tuotteistaminen nähdään tarpeellisena ja itsestäänselvänä suuntana kaupungin eri toimien kehittämisessä. On myös erinomaista, että tätä tuotteistamista ei harrasteta erillisinä projekteina, vaan että sitä tehdään jatkuvasti osana ydintoimintaa.

Kiitos!