Nuorten syrjäytymisen ehkäisystä - konkreettista settiä

Nuorten syrjäytymisen ehkäisystä puhutaan syystä. Allianssi ry:n mukaan 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Yhden syrjäytymisen hinta on arviolta 1,2 miljoonaa

Julkisia palveluita pitää aina täydentää

Koska syrjäytymisestä halutaan eroon, sitä vastaan taistellaan. Viralliset syrjäytymisen torjuntajoukot koostuvat julkisista palveluista: äitiys- ja lastenneuvola, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, päivähoito, koulu ja oppilaitokset. Korostetaan "moniammatillista, verkostoitunutta yhteistyötä yli sektorirajojen". Ilman näitä joukkoja tilanne olisi varmasti pahempi. Joukoilla on ymmärrettävästi kuitenkin omat rajoitteensa, ja siksi tasavallan presidenttikin on haastanut kaikki suomalaiset mukaan:

Jos jokainen meistä löytää edes yhden itselle sopivan arkikeinon, jolla auttaa nuoria eteenpäin, olemme saaneet paljon aikaan.

Virallisten joukkojen tyypillisiä haasteita ovat a) puuttuminen liian myöhäisessä vaiheessa, b) interventioiden aikana muodostuneiden ihmissuhteiden tilapäisyys ja c) miesroolimallin tarjoaminen pojille, koska hoito- ja opetusalat ovat usein naisvaltaisia.

 

Haluan tässä esittää karkean vertailulaskelman yhdestä fantastisena pitämästäni arjen toimintamallista, mutta kerron ensin hieman tarkemmin mistä on kyse. Sain kunnian olla Espoon Icehearts ry:n perustamistilaisuudessa 2.3.2013. Iceheartsin toimintafilosofia on yksinkertaisuudessaan nerokas: jääkiekko- tai jalkapallojoukkue kootaan niistä lapsista, joiden riski syrjäytyä on suurin. Joukkueen valmentaja luo syvät ja kestävät suhteet poikiin, alkaen siitä kun he ovat 6-7 vuotta, ja luotsaa heidät täysi-ikäisyyden kynnykselle. Valmentaja on tiiviissä yhteistyössä viranomaisten ja vanhempien kanssa puuttumassa tapahtumien kulkuun, kun horjahduksia tapahtuu. Toimintamalli vastaa erinomaisesti yllä mainittuihin virallisten joukkojen rajoitteisiin (a-c), etenkin kun sitä toteutetaan vain niissä lähiöissä, missä syrjäytymisriski on suuri.

Ennaltaehkäisyn faktat tiskiin

Käytännössä yhdistyksen valmentaja kiertää paikalliset koulut, kohtaa alueen lapset ja yhdessä opettajien kanssa valitsee joukkueeseensa eniten syrjäytymisvaarassa olevat noin neljä prosenttia pojista. Nämä pojat ovat moniongelmaisia, joilla on sekä käytöshäiriöoireita että tunne-elämän ongelmia. Valinta kohdistuu neljään prosenttiin siksi, että tutkimuksen mukaan nämä 4% tekevät myöhemmin 26% kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista ja 32%:lla heistä on jokin psykiatrinen diagnoosi (Solja Niemelän väitöskirja 2008). Joukkueen jäsenten valinta pohjautuu siis jo lapsuudessa tunnistettavissa oleville riskitekijöille, joita ovat esimerkiksi 1) samanaikaiset tunne-elämän ja käytösongelmat, 2) käytöshäiriö- ja ADHD –oireet ja 3) masennus. Valinnat tehdään yhteistyössä opettajan kanssa, mikä on perusteltua, sillä väitöskirjan mukaan opettajan arvio lapsen ylivilkkaudesta ja käyttäytymisen ongelmista 8 vuoden iässä ennusti vanhempien arviota paremmin myöhempää säännöllistä humalajuomista, rikollisuutta ja psyykkisiä ongelmia. 

Yhden Icehearts-joukkueen vuotuinen 50k euron kustannus koostuu täyspäiväisen valmentajan palkasta, ja joukkueen peliväline- ja matkakustannuksista. Joukkueessa voi olla 15-25 poikaa. Periaatteessa jo yhdenkin syrjäytymisen ehkäiseminen (=1,2M e) kompensoi koko joukkueen kahdentoista vuoden kulut (=600k eur). Yllä esitetyn perusteella useampi, ehkä jopa kolmasosa eli 5-7 joukkueen jäsentä, todennäköisesti syrjäytyisi ilman toimintaa. Tämä on kuitenkin niin karkea arvio, pelkästään syrjäytymisen kokonaiskustannuksen osalta, että on hyvä esittää jokin tarkempi lyhyemmän aikavälin laskelma. Nimittäin kun toiminta ehkäisee ongelmien kasautumista, se voi auttaa voimattomuudelle alttiita vanhempia siinä määrin, että huostaanotoilta vältytään. Yhden huostaanoton hinta, jos ehkäisevä työ epäonnistuu, on huostaan otetun lapsen sijoitusratkaisusta riippuen 18 000 -72 000 euroa vuodessa. Tällöin jopa yhdenkin huostaanoton välttäminen voi kustantaa joukkueen toiminnan. Kun otetaan huomioon, että noin 1% alle 18-vuotiasta on sijoitettuna kodin ulkopuolelle, ja että Iceheartsin toiminta keskittyy kovaan ytimeen (4%), voi hyvin karkeasti arvioida neljäsosan joukkueesta välttyvän huostaanotolta. Laskennallisesti nämä 5 huostaanottoa voivat viidessä vuodessa maksaa yhteensä noin 0,5 - 1,5 miljoonaa euroa. Iceheartsin toiminta maksaa itsensä siis takaisin myös tällä tavalla laskettuna, vaikka tässä tarkasteltiin vain pientä osaa syrjäytymisen kustannuksista.

Kriittinen tarkastelu ja loppusanat

Kriittinen tarkastelu paljastaa, että toiminnan suurimmat riskit liittyvät valmentajaan. Valmentajaa ei voi korvata. Koko toiminnan perusta eli luottamukselliset sosiaaliset suhteet keskittyvät tähän yhteen henkilöön. Tämä asettaa erityisiä haasteita niin yhdistykselle rekrytoinnissa ja tukemisessa, kuin itse valmentajalle pitkäjänteisyyden ja jaksamisen suhteen. On iso juttu sitoutua 12 vuodeksi asumaan ja työskentelemään samalla paikkakunnalla ja ottaa vastuu joukkueen nuorten tulevaisuudesta. Jos yllä esitetyt karkeat laskelmat vastaavat todellisuutta, Iceheartsien toiminta voi maksaa itsensä takaisin vaikka joka toinen valmentaja tai joukkue epäonnistuisi.

Kuinka monta joukkuetta Espooseen mahtuu? Espoon väestöstä 10% on 7-15-vuotiaita, eli karkeasti 6-7-vuotiaita on noin 2%. Jos joukkueeseen valitaan aluksi 15 henkeä, se kootaan alueelta, jonka väestökoko on 30000-40000 henkeä. Espoon keskuksesta saa esimerkiksi ainakin yhden joukkueen koottua, ja se on tunnetusti sosioekonomisesti haastava alue. Toinen ja kolmas joukkue voisivat toimia mahdollisesti Espoonlahdessa ja Leppävaarassa.

Iceheartsin rahoitus perustuu julkiseen tukeen ja yksityisiltä sponsoreilta saatuihin varoihin. Realistinen rahoituksen jakosuhde lienee 10-20% yksityisiä lahjoituksia ja 80-90% julkisia avustuksia. Sinäänsä yllä esitettyjen laskelmien perusteella suuren kunnan kannattaa maksaa toiminta vaikka kokonaan itse. Parasta Iceheartsin toimintafilosofiassa on mielestäni se, että keskiössä ovat tiimityö ja urheilu, eivätkä diagnoosit. Tämä on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan.