Valtuuston ovet aukesivat sittenkin!

Nimittäin tarkistuslaskennassa löytyivät ne 10 hukkunutta ääntä, jotka nostivat minut 3. varasijalle. (Yhteensä sain siis 491 ääntä.)

Bling bling!!

Kuulun nyt siis valtuustoryhmän kokouksien vakiokokoonpanoon! Mahdollisten poisjääntien (kansanedustajat ym.) vuoksi voin siis päästä osallistumaan itse napin painamiseen.

Moku

Vaalien jälkipyykkiin kuului perussuomalaisten menestyksen ihmettely ja päivittely. Espoossa ko. puolueen ääniharava veti mukanaan aimo kasan uusia nimiä valtuustoon. Helsingissä vaikuttava Jussi Halla-Aho puolestaan kirvoitti lehdistöltä kriittisiä kommentteja.

Olen vaalien jälkeen jutellut Jussin kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että miehen argumentit monikulttuuriasioista (moku) ovat vahvalla pohjalla. Kysymykseeni, että miksi hän oli juuri perussuomalaisten listoilla (vaikkakin sitoutumattomana) hän esitti vastakysymyksen, että olisiko esimerkiksi Kokoomuksen puoluetoimisto ollut halukas ottamaan hänet ehdokaslistalle.

Pakolaisten (kansainväliset normit) vastaanotto on mielestäni jees. Laajemmilla normeilla vastaanotetuista ihmismääristä kertoo Jussin blogi. Suomen tulisi toimia vastaanottokriteerien suhteen yhtenäisesti muiden Euroopan maiden kanssa. Tällä tarkoitan free flow:n estämistä ja standardien muuttamista esim. Tanskan mallin mukaisiksi.

Vaalitulos

Kiitos!

Minulle osoitetut 481 ääntä kertovat, että luottoa on. Lopputulema on varasija valtuustoon (5. tai 6.). Kolmas varasija, jolla olisi päässyt osallistumaan Kokoomuksen valtuustoryhmän kokouksiin, jäi 10 äänen päähän. Tiukkaa oli - jännitystä riitti loppumetreille asti.

Mitä tämä tarkoittaa? Vaikuttaminen tulee tapahtumaan osaltani vielä määräämättömän lautakuntapaikan kautta. Lautakunnissa siis valmistellaan valtuustolle esitettäviä päätöksiä. Kirjoitan tästä lisää, kunhan homma selviää.

Entäs muuttaako tarkastuslaskenta varasijojen järjestystä, jää nähtäväksi.

Viimeiset kriittiset hetket

Ylihuomenna eli sunnuntai-iltana saadaan tietää, ketkä ohjaavat metropolimme kehitystä seuraavat neljä vuotta. Aion kampanjoida täysillä viime metreille asti, arkisin aamulla ja viikonloppuisin yötä päivää (kokoomusnuorten yögrilli pitää vauhdin päällä).

Muotoilin kysymyksiä, joihin saadaan vastauksia seuraavan neljän vuoden aikana.

Espoon väistyvän kaupunginvaltuuston keski-ikä on 56,3 vuotta. Mitä tämä kertoo mittarina? Paremminkin voisi kysyä, että onko tämä lähellä suurten ikäluokkien keski-ikää. Mikä on uuden valtuuston keski-ikä?

Miten käy kansainvälisen kilpailukyvyn? Merenlahden toisella puolella oleva Tallinna kasvaa kovaa vauhtia ja ottaa avosylin vastaan uusia yrityksiä. Haluammeko kilpailla vanhojen Hansa-kaupunkien kanssa Itämeren kaupankäynnistä? Näemmekö itsemme kilpailuasemissa vai monopoliasemassa?

Rakentaako tuleva valtuusto metropolia? Miten kaupunkirakenne kehittyy?

Terveyssektorille laitetaan kaupungin budjetista 50-60% rahaa. Kuinka suuri osa tästä rahasta todella päätyy potilaiden hoitamiseen? Entäs HUS:n konsernijohdon konsultointihankkeisiin? Tai epäonnistuneisiin kilpailutuksiin ja IT ostoihin?

Nuoret kasvavat netin ääreen. Miten huolehditaan opetushenkilöstön IT-tietotaidoista? Kuka ymmärtää nuorta, jota kiusataan netin välityksellä?

Minne katosivat terveydenhuollon rahat?

Tietoviikossa uutisoidaan valtion terveyshankerahojen katoamisesta: 100 miljoonaa! On epäselvää, mitä rahoilla edes ostettiin. Entäs sitten kuntatasolla? HUS:n muutosprosessiin liittyen liikkeenjohdon konsultaatiota ostettiin suurella rahalla, ja lopputuloksena oli siitä huolimatta kaaos. Jupakan jälkeen voidaan osoittaa sormella HUS:n hallitusta, joka on viime kädessä vastuussa muutosprosessin virheistä.

Miksei ostotaitoon ymmärretä panostaa? Julkinen päätäntävalta valuu hukkaan, jos verorahoilla ei osata ostaa sitä mitä halutaan.

Kuntatasolla politikointi kuuluu valtuustoihin, ja kunnan alla toimivat organisaatiot tulee olla asiantuntijaohjauksessa. Näin siis HUS:n hallituksen jäsenten nimittämisessä tulee korostaa puolueen jäsenyyden sijaan asiantuntemusta ja osaamista! Näin tehdään esimerkiksi yritysmaailmassa hallituksen jäseniä valittaessa. Hallituksessa pitää olla johtamisosaamista, painopisteinä asiantuntijaorganisaation johtaminen ja muutosjohtaminen. Hallituksen jäsenten tulee olla heterogeenisiä, eli toistensa osaamisia täydentäviä.

Mikä pahinta, HUS:n hallintoon liittyvä asiantuntemusvaade on ollut jo aiemmin esillä!

Vaikuta IRL!

Kampanjasloganista on alkanut tulla palautetta. Ihmiset ovat ottaneet "Vaikuta IRL!"-sloganin huumorilla vastaan. Lollotuksia on ollut ilmassa.

Riskitekijänä on ollut sloganin sisäänpäinlämpiävyys: suuri osa ihmisistä ei tiedä mitä IRL tarkoittaa. Asian lievittämiseksi olen laittanut selityksen sivujeni agenda-osiolle. Onneksi ihmisen huomio kiinnittyy tunnistettaviin asioihin, eli sloganin sijaan on keskitytty agendaan (mm. vaaliesitteen osalta).

Viikon päästä nähdään miten erityisesti nettiväkeä provosoiva slogani on purrut. Lähtökohtanahan oli saada ihmiset lukemaan agendaani, jotta he voisivat päättää ovatko samaa mieltä kanssani. Olen saanut palautetta, että sloganiin kohdistuneen alkuhekotusten jälkeen agendani asiallisuus ja kantojeni perustelut ovat saaneet suosiota.

Esiintymiseni TKY:n vaalipaneelissa viime torstaina oli kuulemma vakuuttava. OUBS taltioi tapahtuman.

Haluan vielä kiittää vaalitiimiäni tähänastisista ponnisteluista ja reippaasta meiningistä!

Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna!

Vaaleihin on vielä 12 päivää, mutta huomenna alkava ennakkoäänestys ryhtyy jo viemään vaalituloksia johonkin suuntaan. Mikä tämä suunta on, sitä ei vaalisalaisuudesta johtuen kenenkään pitäisi tietää. Osa ihmisistä on niin perillä asioista, että he voivat tehdä valinnan jo tässä vaiheessa. Se on mielestäni hienoa!

Vaalityö on itsensä julki tuomista; äänestäjille pitää tarjota vaihtoehtoja. Mikä vaalityöstä tekee haastavaa on sen tehokkuuden arvionti. Ainoat mittarit tälle ovat mielipiteiden arviointi, eli gallup-kysely tai vaalitulos. Ensimmäinen ei ole kuntavaaliehdokkaalle mielekäs vaihtoehto ja toisesta saa informaatiota vasta kun on liian myöhäistä.

Totuus ja omassa kannassa kiinni pysyminen ovat siis parhaat aseet vaalityössä. Enää pitäisi tavoittaa kaikki potentiaaliset kohderyhmään kuuluvat äänestäjät, tai ainakin se ~400 mikä lienee läpipääsyn raja.

Vaalit lähestyvät, kampanjatahti kiihtyy

Kampanja etenee hyvää vauhtia: tienvarsimainokseni laitettiin tänään pystyyn, vaalivideo tuli jo aiemmin näytille ja esitteiden luukutus on käynnissä. Olen itse kunnostautunut jakelemalla esitteitä rautatieasemilla, toreilla ja kauppakeskuksissa.

Ison Omenan pääkäytävä tuli tänään erittäin tutuksi. Ulkona oli sateinen sää, ja kauppakeskus veti paljon ihmisiä. Sateesta johtuen myös kaikki kynnelle kykenevät ehdokkaat olivat Isossa Omenassa jakamassa esitteitään; mahtoi siinä olla shoppailijoilla ihmettelemistä! :)

Törmäsin siis myös Jyrki Kasviin, joka esitteeni nähtyään tokaisi nähneensä saman kuvan jo saitillani! On aina yhtä piristävää, kun saa kuulla jonkun lukeneen omia kirjoituksia :)

Demokratian pahin vihollinen

On sanottu, että demokratian pahin vihollinen olisi gallup-kysely. Väite pohjautuu ajatukseen, että tehtäessä poliittisia linjauksia kysytään ensin gallupin avulla kansalta mitä se tahtoo, ja sitten vasta julkistetaan oma kampanja. Tällainen populistimainen lähestymistapa on varmasti enemmän tai vähemmän käytössä yhdysvalloissa vellovassa kamppailussa. Populistin kampanja on myrkkyä äänestäjille vaalien jälkeen. Sitoutuminen linjoihin on vaikeaa, jos ne eivät ole luonteenomaisia tai pahimmassa tapauksessa, jos niihin ei itse usko.

Suomen kuntavaalioloihin gallup-pohjainen menettelytapa onneksi tuskin soveltuu: kustannustehokkuus saavutetaan lähinnä suurissa piireissä (etenkin silloin kun vaaliohjelma ei ole vielä julkinen). Jonkinlaista taktikointia voi kuitenkin täälläkin päin harrastaa. Esimerkiksi jos luottaa suurimman osan ihmisistä katsovan vaalikoneita vasta viime tingassa, voi rauhassa katsoa ensin muiden ehdokkaiden vastaukset, ja sitten vasta positioida itsensä. Tämä viivytystaktiikka on oivallinen muista oman puolueen ehdokkaista differentioitumiseen eli erottumiseen. Ihan villiksi ei kuitenkaan voi tai kannata ryhtyä, sillä viimeistään ryhmäkuri palauttaa pahimmat sooloilijat takaisin ruotuun.

Vaalikoneiden pitkitettyä vastausmahdollisuutta olisi ehkä syytä harkita.

Ville Valtuustoon! Metropoli metropoliksi!

Lainsäädäntö tukahduttaa innovointia

Immateriaalioikeudet kuten tekijänoikeudet ja patentit ovat omiaan palkitsemaan uuden luojia. Taiteen ja tieteen tekijät voivat nauttia luomistyönsä hedelmistä muun muassa rahallisen korvikkeen myötä. Yksi suurimmista palkinnoista on jatkaa omaa työtään ilman rahallisia huolia tai muita velvotteita.

Äärimmilleen kiristettynä oikeudelliset suojat kuitenkin passivoivat tekijöitä, palkitsevat vanhan teknologian omistajia ja rikastuttavat asianajotoimistoja. Palkitsemisen painopiste siirtyy uuden luomisesta vanhasta kiinni pitämiseen. Voidaan kyseenalaistaa onko mielekästä esimerkiksi palkita taiteilijan edunsaajaa 70 vuoden ajan taiteilijan edesmenon jälkeen tai kannustaa yrityksiä sotimaan lakituvassa sen sijaan, että yritettäisiin kehittää uutta.

Tieteen piirissä ei arvosteta sellaista ihmistä, joka pimittää tai ei jaa tietoa. Ne, jotka jakavat eli julkaisevat tiedon, saavat kunnian keksinnöistä. Joskus kilpailu siitä, kuka ehtii ensin, voi olla kovaakin, mutta tiede etenee nimenomaan tiedon jakamisen kautta. Näin tiedeyhteisö tarjoaa puitteet jatkaa aikaisemmin tehtyä työtä. Menestyvät tiedemiehet saavat maineen ja kunnian lisäksi rahoitusta tutkimukseensa, jotta he voivat jatkaa sitä.

Nykypäivän tietoyhteiskunnassa tuotetaan jatkuvasti lisää oikeussuojan alaista materiaalia. On luomiskykyjen haaskausta, jos lainsäädäntö kannustaa olemassaolevien oikeuksien päällä istumiseen. Sopivan suuruinen aika nauttia työn hedelmistä voisi olla alasta ja työn laadusta riippuen jotain viiden ja kymmenen vuoden välillä. Kunnia työstä kuuluisi kuitenkin aina osoittaa sen alkuperäiselle tekijälle.